Kun Thelma tapasi Harlanin

Vuonna 1991 Yhdysvalloissa syntynyt tyttölapsi ehti vanhentua 26 vuotta, ennen kuin hänen maannaisensa erityisesti elokuva-alalla uskalsivat tuoda julki kokemuksiaan omasta todellisuudestaan. Mainittuna vuonna sai ensi-iltansa Ridley Scottin ohjaama elokuva Thelma ja Louise.

Voikin ihmetellä, että elokuva ja sen Oscar-ehdokkaina olleet pääroolien esittäjät Susan Sarandon (Louise) ja Geena Davies (Thelma) eivät jo onnistuneet nostattamaan mitään laajempaa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, jonka vastainen, juuri Yhdysvalloista lähtenyt ja muualle vauhdikkaasti levinnyt kampanja on pysynyt esillä viime syksystä asti.

Elokuvassa naiset ajautuvat äärimmäisiin tekoihin – tässä tapauksessa liikakäytössä kulunut adjektiivi osuu täysin kohdalleen. Kuinkahan monta äärimmäistä tekoa on ehtinyt sattua noina vaikenemisen vuosina?

Tuntuu, että elokuvasta puhuttaessa ylipäänsä on keskitytty enemmän naisten pakomatkaan maan halki kuin syihin, jotka sen aiheuttivat. Muistetaanhan klassikoksi noussut Thelma ja Louise aina ensimmäiseksi mainita esimerkkinä road moviesta ja sitten vasta, ehkä, naisten kokemasta ahdistelusta.

Tarinaa kuitenkin vievät eteenpäin Thelman joutuminen aggressiivisen raiskausyrityksen kohteeksi sekä Louisen joskus aiemmin kokema raiskaus, josta hän kieltäytyy puhumasta. Traumaattinen muisto saa hänet lopulta tarttumaan aseeseen. Lisäksi pakomatkan varrella samoilla teillä heidät toistuvasti ohittaa säiliöautonkuljettaja, jota vastenmielisempää tyyppiä tuskin voi kuvitella. ”Disgusting”, Thelma suorastaan sylkäisee sanan suustaan.

Omahyväinen kuski saa jotain, mitä ei ole tilannut. Naisten vastaus miehen epämiellyttävään käytökseen nimittäin on räjähtävä: taakse jää liekehtivä säiliöauto kiroilevine kuskeineen, kun naiset jatkavat pakomatkaansa vihreällä Thunderbirdillään.

Mitä käytännössä tarkoittaa amerikkalaisten viime aikoihin asti kynsin hampain puolustama perustuslaillinen aseenkanto-oikeus silloin, kun asetta myös käyttää? Millaisen tuomion toisen tappamisesta itsepuolustukseksi saa vai saako mitään?

Kun Louise ampui ystäväänsä ahdistelleen miehen, hän tuskin olisi selvinnyt teosta lievällä rangaistuksella. Ankara ajojahti antaa ymmärtää, että tuomio voisi olla jopa elinkautinen. Ilmeisesti hän myös tiesi omasta kokemuksestaan, miten poliisi olisi todistajanlausuntojen perusteella suhtautunut tanssittajansa seurassa viihtyneeseen Thelmaan uhrina.

Uhrista ja alistuvasta kotirouvasta kehkeytyy pakomatkan aikana kuitenkin itsenäinen ja peloton oman tien kulkija. Siksi tarinan kerta kaikkiaan komeaa loppua Grand Canyonin maisemissa ehdottaa juuri Thelma. Ja sitten Louise painaa kaasua.

Kielikuvasalaattia

Sanotaan, että kun kuulo alkaa heikentyä, ei enää kuule korkeita ääniä, ei heinäsirkkojen siritystä. Eipä taida siritystä kuulla muutenkaan, sillä näinä ja tulevina aikoina moni sirkka soittaa viimeisen valssinsa päätyäkseen ravinnoksi ihmisen lautaselle.

Kun jostain ilmiöstä tiedetään vain todennetut tapaukset eikä koko todellisuutta, tilastoiduista tapauksista puhutaan usein jäävuoren huippuna. ”Näissä luvuissa (influenssapotilaiden määrä) on kyse jäävuoren huipusta, Ikonen toteaa” (Helsingin Sanomat 15.2.2018).

Satunnaisista pakkasista huolimatta jäävuoret sulavat täyttä päätä ja huiput alenevat alenemistaan. Kun jäävuoria ei enää ole, uusi kielikuva saa paikan.

Samaan tapaan kuin heinäsirkan siritys ja kuulokyky myös pakkanen ja näkökyky liittyvät yhteen, ainakin silmälasien käyttäjällä. Ulkoillessa hengitys jossain vaiheessa vääjäämättä huurustaa linssit. Sumein linssein voi saada hetkellisen käsityksen siitä, miten pelottavalta selvästi heikentynyt näkökyky tuntuu erityisesti liikenteessä.

• • •

Suomen kielessä on tunnetusti lukuisia kelpo sanoja, jotka syystä tai toisesta kuitenkin halutaan korvata muka paremmalla, liian usein englannin kielestä käännetyllä ilmauksella. Ei kelpaa poliitikoille eikä monelle muullekaan kielenkäyttäjälle kokonaiskuva, pitää piirrellä isoa kuvaa. Ilmaan jää kysymys, kuinka iso kuvan pitää olla, että puheena oleva asia siitä selviää.

• • •

Jos on matti kukkarossa ja kukkaro taskussa, saadaan taskumatti.

Letti heiluu ladulla

Eri urheilulajeissa varmaan mietitään jatkuvasti, miten varusteita ja välineitä voitaisiin kehittää niin, että myös kilpailijoiden suoritukset voisivat parantua. Esimerkkinä urheilua vähän seuraavalle tulee hämärästi mieleen jokin lehtiartikkeli uimareiden kilpa-asujen parannuksista. Ehkä myös mäkihyppypuvusta on ollut puhetta?

Vaan lieneekö koskaan tutkittu, onko pitkillä hiuksilla mitään haittavaikutusta urheilusuoritukseen? Painavathan pitkät hiukset enemmän kuin lyhyet. Lisäksi niistä voisi koitua monenlaista muuta harmia.

Urheilua vähän seuraava seuraa silti vahvasti ampumahiihtoa ja on huomannut, että lajin naiskilpailijoista lähes jokaisella liehuu poninhäntä tai letti vauhdikkaassa menossa. Hämmästyttävän moni naisurheilija ylipäätään pitää pitkätukkatyylistä. Mies(ampuma)hiihtäjillä sen sijaan pitkiä hiuksia ei ole kummemmin näkynyt.

Luulisi, että hiukset sotkeutuvat aseeseen, kun sen kiireessä ottaa selästään ampumapaikalla. Tai mitä jos ne tuulisessa paikassa lentävät silmille ja vievät hiihtäjän ladulta metsään?

Ampumahiihdon ohella samantyyppiset kysymykset tulevat mieleen silloin, kun kilpaillaan korkeus- ja seiväshypyssä. Entä jos letti tai poninhäntä osuu rimaan ja pyyhkäisee sen pidikkeiltään? Ilmeisesti liikeradat ovat kuitenkin sellaiset, ettei tällaista voi todellisuudessa tapahtua. Televisioruudun kuvakulmat saattavat harhauttaa, ja katsoja saa näin hieman lisäjännitystä.

Urheilija joutuu treenaamaan jos ei päivittäin niin ainakin melkein, mikä vaatinee työläältä tuntuvaa tiheää hiusten pesemistä ja kuivaamista. Se ei näytä kuitenkaan naisurheilijoita haittaavan, koskapa hiukset eivät ole lyhentyneet. 

Kuinka ollakaan, Korean olympialaisten ampumahiihdossa on tähän asti pärjännyt parhaiten se melkein ainoa lyhyttukkainen saksalaiskilpailija. Jospa hännät heiluvat voiton merkkinä taas huomenna? Jospa suomalainen häntä?