Luonnon helma

Usein puhutaan menemisestä luonnon helmaan, mutta sitten kun siellä ollaan, kielikuva vaihtuu ja siirtyy päähän, kasvoihin, niiden eri osiin. Tuolla näkyy niemennenä, tuolla taas lahdensuu. Tienposkessa voi kulkija istahtaa kannonnokkaan. Sillankorvasta saattaa aueta kuuloyhteys kohisevaan koskenniskaan. Jos jano kuivaa kurkkua, sumeankin katseen kirkastaa lähteensilmä.

Luonnon helmassa ei kuitenkaan katsella vain kuvia. Siellä liikennemelun raastamat hermot saavat edes hetken viipyä ihanassa rauhassa. Mustikkametsässä vastakohta oli niin suuri, että meni aikaa, ennen kuin havahduin hiljaisuuden ääniin. Yhtäkkiä vain huomasin kuulevani puiden hiljaista huminaa. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Joskus tuntuu siltä kuin ihmiselläkin olisi juuret,

kun hän seisoo peltoaukealla
metsän esirippu takanaan,
kun hän muistelee menneitä vuosiaan, 
jotka ovat tehneet hänestä sellaisen kuin hän on:

tuossa opin lukemaan, tuossa rakastamaan
tuossa tein ensimmäisen rusetin kenkääni
tuossa hiuksiisi mustan rusetin.

Joskus on oltava puita
hartaita puita, martaita sitten joskus. 

Tomi  Kontio 

Aiemmin televisiossa esitetyssä sarjassa Meidän maamme Suomea esiteltiin eri puolilta yläilmoista. Sarja oli kaikkineen hienoa katsottavaa. Silti kaikkein parasta oli luonto, sen sinisyys ja vihreys, siitäkin huolimatta, että metsät ja järvet näyttävät kaikkialla hyvin samanlaisilta. Luonnon helmaan kaupungitkin on aikoinaan rakennettu.

○○○○  Suomen luonnon päivänä

Teot itävät

Rikostutkinnassa on tärkeää, että näkee asiat ensin läheltä ja sitten kaukaa. Ensin on oltava sammakko, sitten lintu.

Juuri lukemassani romaanissa päähenkilö, rikoskomisario, mietiskelee työtään ja käy keskusteluja pidätettyjen kanssa. Myös sellaiset, joiden mielessä rikoksen tekeminen vasta kummittelee, tuntevat tarvetta avautua juuri hänelle. Liian läheltä nähtynä asioita voi olla vaikea ottaa tarpeeksi vakavasti ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kauempaa katsoen ymmärtää kokonaiskuvan.

Teot itävät.

Todellisessa elämässä ihminen on usein esimerkkinä toisille, niin pahassa kuin hyvässä. Kukaan ei synny kiusaajana, kiduttajana tai tappajana. Kun sitten syystä tai toisesta joku päätyy julmaan tekoon, aina joku toinen jossain haluaa jäljitellä. Ajetaan väkijoukkoon, hyökätään muiden kimppuun, räjäytetään pommi.

Onneksi ihmisissä vaikuttaa yhä myös tahto tehdä hyvää. Yhdenkin esimerkki voi synnyttää ketjun. Jonkun on aina oltava se ensimmäinen, joka lähtee apuun, kun tuntematon eksyy metsään tai joutuu onnettomuuteen. Kun naapurin talo ja omaisuus häviää savuna ilmaan, aina löytyy se joku, jonka esimerkki innostaa muitakin lahjoittamaan tarpeellista. 

Apua toivoo myös jokainen, joka makaa maassa sairauskohtauksen saaneena tai puukotettuna. Ei sitä, että tulee ikuistetuksi sivustakatsojan puhelimeen ja sitä kautta tuhansien nähtäville.

Kysymysmerkki on ylösalaisin käännetty ongenkoukku, jolla pyydetään vastauksia.

Kun jotain ikävää tapahtuu, toisilla tuntuu olevan heti valmiit vastaukset. Ollapa niin viisas! Tietämättömän pitää kysyä ja ottaa selvää.

On lohdullista, että meitä on nuotin vieressä kaksi.

Takaisin romaaniin: Rikoskomisario ei aina jaksaisi pohtia rikoksia ja niitä tehneiden motiiveja. Hän onkin työn vastapainoksi ryhtynyt harrastamaan kuorolaulua, taidoista riippumatta. Komisarion harmiksi vastapaino ei kuitenkaan toimi aivan odotusten mukaisesti.

Otsikko ja kaikki muut sitaatit ovat peräisin Kari Hotakaisen kirjasta Henkireikä (Siltala 2015).