Kiinni omista juurista

Toista viikkoa Suomen liput ovat liehuneet Lahdessa urheilun kunniaksi. Kilpailuissa kunkin maan lippu tai sen värit erottavat urheilijat – ja myös kannattajat – toisistaan. Kanssakilpailijansa selvästi voittaneelle ojennetaan lippu hyvissä ajoin ennen maalia. Joskus on tuntunut siltä, että tietyssä lajissa täysin ylivoimainen kilpailija voisi huoletta kantaa sitä alusta asti.

Suomen lipun asemasta on ollut puhetta erityisesti viime vuosina, sillä sen käyttöä on alettu suorastaan karsastaa ääriryhmien omittua sen itselleen. Käsiin osui Maalla-lehden numero 8/2014, jossa niin ikään Lahdessa asuva muotoilija Marianne Valola kysyi, miksi kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltain lipulla koristettu vaate kelpaa lähes kenen tahansa (teinin) päälle.

Televisio- ja lehtikuvien perusteella lippu näyttää Yhdysvalloissa kuuluvan jokaisen kansalaisen elämään yhtä olennaisesti kuin sydän sykkii heidän rinnassaan. Ei ole kotia, jota ei olisi merkitty lipulla joko ulkopuolella tai sisätiloissa. Miksi siis usein yltiöisänmaallisiksikin haukuttujen amerikkalaisten tunnus on Suomessa hyväksytympi kuin oma lippu?

Nähtäväksi jää, onko Yhdysvaltain nykyisen presidentin niin kutsutulla politiikalla mitään vaikutusta lipun arvostukseen ja käyttöön. Amerikkalaiset ovat aina puolustaneet sitä ylpeinä, mutta miten käynee nyt, kun vapautta edustaneen valtion asema murenee, ei vain ulkopuolisten vaan omienkin kansalaisten silmissä.

• • •

Edellisen piti olla pelkkä kommentin herättämä sivujuonne.

Varsinaisesti luin kiinnostuneena kahtakin lehtiartikkelia, joista toisessa esiteltiin inarilainen jalometalli- ja korukiviartesaani Elle Valkeapää (Maalla, nro 1/2016). Sekä Valola että Valkeapää arvostavat omia juuriaan ja haluavat vaalia kulttuuriperinnettä.

Valolan perheen satavuotiaan talon kunnostuksessa käytettiin siihen hyvin sopivaa periaatetta ”tehdään niin kuin ennen on tehty”. Työssään Marianne Valola hyödyntää esimerkiksi laadukkaina pitämiään kansallispukukankaita, joista hän on suunnitellut solmioita, kukkaroita ja vauvoille omat juhla-asut. Siinäpä vaihtoehto vaikka ristiäisiin tai nimiäisiin.

Kahvimainoksesta tuttu kädentaitaja Elle Valkeapää valmistaa muun muassa koruja hopeasta ja suosikkimateriaalistaan koivunjuuresta.

Valkeapää kertoo artikkelissa, että saamelaiskulttuurissa arvostetaan hopeaa ja pidetään tärkeänä ääntä. Opiskellessaan Ruotsissa hän huomasi monen muun keskittyvän esineen muotoon, kun taas hänelle tärkeää on se, miltä koru kuulostaa. Hänen hopeakorunsa helisevät.

Adoptoisinko uimahuoneen?

Olin pitkään siinä luulossa, että vain lapsia adoptoidaan. Sitten luin, että jotkut haluavat adoptoida myös aikuiseksi ehtineitä, keski-ikäisiäkin ihmisiä. Nyt tiedän, että adoption kohteena voi olla jopa puhelinkoppi.

Miten viehättävä ajatus! Ajatuksen takana on Pirkanmaan maakuntamuseo, jonka Adoptoi monumentti -hanke aloitettiin vuonna 2009. Aluksi kohteena olivat muinaisjäännökset eli arkeologinen kulttuuriperintö, mutta muutama vuosi sitten mukaan päätettiin ottaa myös rakennetun ympäristön kohteita. Tällaista suojeltavaa rakennusperintöä voivat puhelinkopin lisäksi olla vaikkapa kylätalo, torppa, koulu, mylly, asema, laululava, kioski, lato, aitta, kappeli, maitolaituri, uimahuone, muuntaja, silta, vesitorni ja makasiini. 

Adoptoida voi yksityishenkilökin, mutta maakuntamuseo toivoo erityisesti erilaisten yhteisöjen, yhdistysten ja yritysten innostuvan asiasta. Adoptoijayhteisö ei osta valitsemaansa kohdetta vaan sitoutuu pitämään huolta sen kunnosta ja säilymisestä. Vapaaehtoisen suojelutyön perustana on maakuntamuseon ja adoptioyhteisön yhdessä laatima hoitosuunnitelma. 

Olen käynyt tervehtimässä adoptoitua puhelinkojua, joka on vielä ajatustakin viehättävämpi. Tyylikäs, vihreä koju on peräisin ”iloiselta 20-luvulta”, jolloin mallin suunnitteli kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Kojusta tulee mieleen hattupäinen neitokainen, jonka puvun uumalta laskeutuu pieni levenevä reunus ja sen alta lähtee pidempi pitsihelma. Tämä kaunotar sijaitsee Tampereen Käpylässä ja on ainakin toistaiseksi lajinsa ainoa nähtävillä oleva edustaja.

Jos siis tuntee tarvetta huolehtia toisesta, mutta ei halua olla kiinni vuorokauden ympäri, voi kiintymyksensä suunnata näinkin: voi adoptoida elottoman kohteen ja sillä tavoin samalla pitää sen ”elossa”.