Olin pitkään siinä luulossa, että vain lapsia adoptoidaan.
Sitten luin, että jotkut haluavat adoptoida myös aikuiseksi ehtineitä, keski-ikäisiäkin ihmisiä. Nyt tiedän, että adoption kohteena voi olla jopa puhelinkoppi.
Miten viehättävä ajatus! Ajatuksen takana on Pirkanmaan
maakuntamuseo, jonka Adoptoi monumentti -hanke aloitettiin vuonna 2009. Aluksi kohteena olivat muinaisjäännökset eli
arkeologinen kulttuuriperintö, mutta muutama vuosi sitten mukaan päätettiin
ottaa myös rakennetun ympäristön kohteita. Tällaista suojeltavaa rakennusperintöä
voivat puhelinkopin lisäksi olla vaikkapa kylätalo, torppa, koulu, mylly,
asema, laululava, kioski, lato, aitta, kappeli, maitolaituri, uimahuone,
muuntaja, silta, vesitorni ja makasiini.
Adoptoida voi yksityishenkilökin, mutta maakuntamuseo toivoo
erityisesti erilaisten yhteisöjen, yhdistysten ja yritysten innostuvan asiasta.
Adoptoijayhteisö ei osta valitsemaansa kohdetta vaan sitoutuu pitämään huolta
sen kunnosta ja säilymisestä. Vapaaehtoisen suojelutyön perustana on
maakuntamuseon ja adoptioyhteisön yhdessä laatima hoitosuunnitelma.
Olen käynyt tervehtimässä adoptoitua puhelinkojua, joka on
vielä ajatustakin viehättävämpi. Tyylikäs, vihreä koju on peräisin ”iloiselta
20-luvulta”, jolloin mallin suunnitteli kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Kojusta tulee mieleen
hattupäinen neitokainen, jonka puvun uumalta laskeutuu pieni levenevä reunus ja
sen alta lähtee pidempi pitsihelma. Tämä kaunotar sijaitsee Tampereen Käpylässä
ja on ainakin toistaiseksi lajinsa ainoa nähtävillä oleva edustaja.
Jos siis tuntee tarvetta huolehtia toisesta, mutta ei halua olla
kiinni vuorokauden ympäri, voi kiintymyksensä suunnata näinkin: voi adoptoida
elottoman kohteen ja sillä tavoin samalla pitää sen ”elossa”.
