Taisi vierähtää peräti muutama viikko ilman silmille
hyppäävää uutista Venäjästä. Keskiviikkona sellainen taas saatiin, kun
kerrottiin sikäläisen tuomioistuimen langettamasta 15 vuoden vankilatuomiosta virolaiselle
turvallisuuspoliisille Eston Kohverille.
Sattumalta olin juuri lukemassa kirjaa Red Notice (WSOY), jossa venäläisten viranomaisten toiminta
muistuttaa Kohverin tapauksen käsittelyä. Tänä vuonna alkukielellä
ilmestyneen ja saman tien suomennetun Red
Noticen kirjoittaja on amerikkalainen sijoittaja Bill Browder, josta tuli kokemustensa myötä kiihkeä ihmisoikeusaktivisti. Siinä
missä Browderin isoisä oli 1940-luvulla USA:n tunnetuin kommunisti, pojanpoika
halusi tulla menestyväksi kapitalistiksi − Venäjällä.
Kirjan alaotsikosta Kuinka
minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi lienee näinä päivinä vaikea
mennä takuuseen. Ykkössijalla saattaa olla tungosta. Browder on joka
tapauksessa niitä harvoja yksityishenkilöitä, jotka ovat uskaltaneet paljastaa venäläisviranomaisten
tekemiä laittomuuksia ja ovat vielä hengissä. Sen sijaan yksi hänen asianajajistaan, Sergei
Magnitski, ei ole.
Browder on omistanut kirjansa 37-vuotiaana kuolleelle Magnitskille,
joka luotti isänmaansa lakeihin ja oikeudenmukaisuuteen eikä siksi suostunut
lähtemään maasta, kun olisi vielä voinut. Vasta siinä vaiheessa, kun Browder
alkaa kertoa Magnitskin pidätyksestä ja törkeästä kohtelusta
tutkintavankeudesta, tarina alkaa tuntua jotenkin tutulta. Yhtäkkiä tajuan
nähneeni televisiossa aiheesta tehdyn Ylen esittämän dokumentin, mutta Browderista itsestään
ei ollut aiempaa mielikuvaa.
Juuri kun olen lukenut kuvauksen venäläisistä vankilaoloista,
sattumana sattuman päälle huomaan verkko-Aamulehden uutisen (19.8.2015), jonka
mukaan Euroopan neuvosto on antamassa Suomelle huomautuksen suljettujen
laitosten, siis myös vankiloiden, käytänteistä. Tuntuu järjettömältä. Myös
Venäjä on neuvoston jäsen, mutta se salli omilleen tämän: kun pitkään
sairastanut, hoidotta jätetty Magnitski vietiin viimein vuoden 2009 lopulla
terveyskeskukseen, sairasosaston sijaan hänet kahlittiin eristyssellin
sängynlaitaan ja hakattiin pampuilla kuoliaaksi.
On melkein kuvottavaa lukea, miten venäläiset viranomaiset
järjestelmällisesti kielsivät kaikki Magnetskia koskevat toimensa ja tarpeen
vaatiessa käänsivät syytökset tätä vastaan. Kuka tahansa, joka yhtään seuraa nykytilannetta
Venäjällä, voi nähdä, että tämä on yleinen toimintatapa. Koskaan mikään ei ole
Venäjän syytä vaan jonkun toisen, eikä se pyydä mitään tekojaan anteeksi.
Browder kirjoittaa sujuvasti (kiitos kuuluu myös
suomentajalle), ja hänen taistelunsa tekaistuja syytteitä vastaan menee jo
jännityksen puolelle. Kirjassaan hän jatkaa siitä, mihin mainitsemani dokumentti päättyi. Browderin sitkeät yritykset saada Magnitskille oikeutta Venäjällä
tai muualla Euroopassa kariutuivat yksi toisensa perään. Viimein hän onnistui
kotimaassaan Yhdysvalloissa: siellä senaatti hyväksyi 6.12.2012 Magnitski-lain,
joka kohdistaa pakotteita tiettyihin venäläisiin virkamiehiin ja muihin
venäläisin ihmisoikeuksien loukkaajiin. Ärsytetyn Putinin vastaveto oli säätää
laki, joka kieltää amerikkalaisten adoptiot Venäjältä. Yhdysvalloissa lain
saaminen kesti 2 ½ vuotta, Venäjällä 2 ½ viikkoa.
Kirjan nimi Red Notice
tarkoittaa kansainvälistä etsintäkuulutusta. Se oli Putinin viimeinen yritys
saada Browder venäläisten käsiin, ainakin tässä kirjassa. Interpol kuitenkin
perui jo tekemänsä ilmoituksen. Tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että kaikella
tällä on pakko olla jotain tekemistä Putinin ylimielisen nurjamielisyyden
kanssa, joka leimaa koko hänen harjoittamaansa politiikkaa.
Lisäys 9.5.2016
Sergei Magnitskista on tehty uusi, kiistanalainen ja vielä julkaisematon dokumenttielokuva (Helsingin Sanomat 3.5.2016).
PS. Niin ikään tällä viikolla näin Venäjää käsittelevän dokumentin, jossa brittiläinen Reggie Yates haastatteli ääriliikkeissä toimivia nuoria. "Rakastamme maan hallintoa, joka on toiminut kaikessa oikein", julisti eräskin kirkassilmäinen nuori nainen. Hänen mielestään Putin on vahva ja lempeä johtaja, jota eläimetkin rakastavat.
Sergei Magnitskista on tehty uusi, kiistanalainen ja vielä julkaisematon dokumenttielokuva (Helsingin Sanomat 3.5.2016).
○ ○ ○
PS. Niin ikään tällä viikolla näin Venäjää käsittelevän dokumentin, jossa brittiläinen Reggie Yates haastatteli ääriliikkeissä toimivia nuoria. "Rakastamme maan hallintoa, joka on toiminut kaikessa oikein", julisti eräskin kirkassilmäinen nuori nainen. Hänen mielestään Putin on vahva ja lempeä johtaja, jota eläimetkin rakastavat.