Kehityksen jarrut

Moni maailmalla matkaava tapaa ihastella vanhoja, toisinaan ikivanhoja ja jopa entisaikojensa loiston menettäneitä raunioituneita rakennuksia. Niistä on monesti tullut vaalittua kulttuuriperinnettä. Esimerkiksi Prahan vanhan kaupungin kauneuden sukulainen muistaa mainita aina, jos puhe sivuaa Tšekin pääkaupunkia.

Kaikissa vanha arkkitehtuuri – muusta vanhasta nyt puhumattakaan – ei herätä kiinnostusta saati ihastelua. Esimerkiksi 1960–70-luvuilla Tampereen kaupungin päättäjien mielestä vanhat rakennukset toimivat ”kehityksen jarruna”, kuten museokeskus Vapriikin näyttelyn Kadonneet kaunottaret esittelytekstistä sai lukea. Niinpä näitä kaupunkikuvan jarruja hävitettiin tutkija Antti Liuttusen sanoin ”raskaalla kädellä” ja tehtiin tilaa edistyksen laatikkoleikeille. 

Kaunottarien saama vastaanotto osoittaa, että päättäjät eivät tässä(kään) asiassa välittäneet ottaa huomioon kansalaisten mielipidettä. – En muista toista näyttelyä, josta ihmiset olisivat poistuneet yhtä tuohtuneina, kertoi näyttelyn sulkemisen jälkeen viestintäsuunnittelija Tähtitalvikki Poikajärvi. Järjestäjien yhtenä tavoitteena olikin nostaa rakennussuojelun merkitystä. (Aamulehti 12.4.2018)

Mukaansa vieneen näyttelyn jälkeen oli palattava Jari Korkin ja Jari Niemelän teokseen Tutkimusmatkoja Tampereen taloihin (Tampere-Seuran julkaisu 1995). Kirjaan on koottu sellaisten arvotalojen historiaa, jotka ovat säästyneet hävitykseltä.

1900-luvun alussa kaupunki oli vielä aika lailla tyhjää täynnä, niin että kulkeminen ja useat samanaikaiset työmaat eivät todennäköisesti aiheuttaneet kaupunkilaisten hermoille käyvää sumppuuntumista. Satunnaisen poiminnan mukaan esimerkiksi vuonna 1901 valmistui kuusi merkittävää rakennusta: ydinkeskustassa toria reunustavat Sumeliuksen ja Palanderin talot sekä Tirkkosentalo, kauppahalli sekä Suomen Yhdyspankin konttori (sittemmin Ylioppilastalo). Hieman syrjemmälle valmistuivat Tullikamari ja sen yhteyteen Pakkahuone.

Nyt kun paperikin alkaa monen mielestä olla kehityksen jarru, on kirjasta syytä poimia myös Frenckellin tehdasalue. Frenckell oli Suomen ensimmäinen paperitehdas, jonka perustaja Abraham Häggman sai 1780-luvun taitteessa ostaakseen tontin numero 1. Nimensä tehdas sai kolmannelta omistajaltaan Helsingin yliopiston kirjanpainajalta Johan Christoffer Frenckelliltä.

Paperitehtaan lopettamisen jälkeen seuraava omistaja Tampereen kaupunki suunnitteli tehtaan hävittämistä, kuinkas muuten. Jos sota usein tekeekin tuhojaan, tässä tapauksessa se pelasti: ei ollut aikaa eikä rahaa tehdä ja toteuttaa uusia suunnitelmia.

•••

Pyyhkikää jalkanne tai ainakin kenkänne. (Näin kehotti kyltin teksti Frenckellin pannuhuoneen, myöhemmän kirjaston lukusalin sisäänkäynnin yläpuolella.)

Kielipoimintoja

Verkossa julkaistussa kuvakoosteessa muuatta kuvaa esitteli seuraava teksti: ”Kashmirin nuorison ja poliisin välillä on ollut runsaasti yhteydenottoja sen jälkeen, kun poliisi pidätti separatistijohtaja Asiya Andrabin.” 

Näinkin voi tietysti olla. Nuoret ovat puhelimet kuumina lähettäneet poliisille viestejä, joiden sisältöä en ryhdy arvailemaan. Poliisi tuskin on aloittanut mitään soittokierrosta, koska eihän sillä ole voinut valmiina olla kahakoissa mukana olleiden yhteystietoja.

Tämäntyyppisiä uutisia kerrotaan niin usein, että asiayhteydestä voi nopeasti päätellä kirjoittajalla olleen toinen tarkoitus. Todennäköisemmin hän siis tarkoitti sanoa, että Kashmirin nuorison ja poliisin välillä on ollut yhteenottoja. 

• • • 

Mitä kieltä mahtavat olla lanula, osela, sivela ja tetola? Eivät mitään – tai voivat ollakin, mutta en ole sellaista kieltä opiskellut. Miten ärsyttävältä kuulostaakaan vaikkapa sivela, joka on tähän asti ollut Tampereen kaupungin käyttämä lyhenne sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnasta.

Aamulehden mukaan (3.9.) nämä Tampereen kaupungin käyttämät lyhenteet ovat onneksi jäämässä historiaan. Muutoksen mahdollistaa aloite, jossa toivottiin kaupungin käyttävän sekä toimielimiensä nimissä että päätöksenteossa yleistajuista suomen kieltä. Kiitos aloitteentekijöille!

Vastedes puhutaan selkeästi sivistys- ja kulttuurilautakunnasta. Miten kummassa joskus onkin päädytty elämänlaatupalveluihin? Samoin suorastaan lapsenkieliseltä kuulostavasta tetolasta eli terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnasta vaihdetaan jämäkkään sosiaali- ja terveyslautakuntaan.

Tuntuu, että tämäntyyppisiin nimiin pyritään nykyään mahduttamaan kaikki mahdollinen toimialueen sisältö, mikä tekee niistä pitkiä ja kömpelöitä. Tampereen kaupungin lautakuntien uudet nimet ovat helposti ymmärrettäviä ja aivan kohtuullisen pituisia sanoja. 

• • • 

Heti tänään silmiin osui lehtijutun onneton väliotsikko Soitti häkeen (Iltalehti 6.9.). Juttu kertoi pahoinpitelytapauksesta, jonka selvittämiseen tarvittiin poliisin apua. Tekstin mukaan avunpyytäjä soitti siis hätäkeskukseen. Toivottavasti vastaavanlaiset lyhenteet eivät ala yleistyä asiaviestimien sivuilla.