Lähestyvät Rio de Janeiron kesäolympialaiset tuovat Brasilian
televisioon tavalla tai toisella jo nyt. Muun muassa toukokuun kolmena lauantaina Yle esittää
luontodokumentteja maasta, jossa on maailman monimuotoisin luonto. Värikkyys ja
eksoottisuus tulevatkin siitä aina ensimmäisenä mieleen. Tosin Amazonin
sademetsän hakkuiden jäljiltä tämä mielikuva on jo muuttumassa hieman karummaksi.
Värikylläisen luonnon vastapainoksi brasilialaisen valokuvaajan Sebastião
Salgadon mustavalkoiset kuvat vievät katsojan aivan toisiin ihmeellisiin maailmoihin. Nyt 72-vuotias Salgado, alun perin taloustieteilijä,
alkoi kuvata 29-vuotiaana Afrikan-matkojensa innoittamana. Mustavalkoisuus on
kiintoisa valinta kahden niin värikkään elämäntavan tuntijalle, mutta ehkä
tehty osittain juuri siksi?
Salgadoa on dokumentaristina verrattu alan suuriin, muun
muassa Henri Cartier-Bressoniin.
”Salgado is not just a great photographer. He may well be the last great
photographer – at least in the classic, humane tradition, working in black and
white, telling profound truths”, kirjoittaa Jonathan Jones The Guardian -lehdessä (18.5.2015).
Pariisissa pitkään asunut Salgado on tehnyt kolme monivuotista kuvausprojektia eri puolilla maailmaa: Workers (julkaistu kirjana 1993) ja Migrations (2000), joiden teemana ovat ihmiset ja heidän
kamppailunsa muuttuvissa elinoloissa. Kolmas, Genesis (2013), kertoo Maa-planeetasta ja vielä lähes koskemattomana
säilyneestä luonnosta. Miljoonien vuosien takaa kurkottava iguaanin raaja
näyttää aivan siltä kuin se olisi syntynyt taitavan hopeasepän käsissä.
Luonto tuli Salgadoa vastaan myös toisella tapaa. Hän peri
vanhemmiltaan Minas Geraisin osavaltiossa sijaitsevan maatilan, joka ei
vaikuttanut olevan kummoinenkaan lahja: lähes täysin kuivunut alue, josta hänen
kasvuaikanaan 1950-luvulla vielä yli 50 prosenttia oli ollut sademetsää. Metsästä
oli jäljellä enää alle puoli prosenttia. Maan kukoistuskautena lajistoltaan
monimuotoisempi oli vain Amazonin alueen luonto. Yhdellä eekkerillä kasvoi
lähes yhtä monta puulajia kuin koko Yhdysvaltain itärannikolla.
Vuonna 1998 Salgado ja hänen vaimonsa Lélia perustivat ympäristöorganisaatio Instituto Terran. He
halusivat herättää tilan kuolleen maaperän henkiin ja ryhtyivät istuttamaan
puuntaimia. Ensimmäisessä vaiheessa kolme viidesosaa taimista kuoli, mutta
40 000 jatkoi kuitenkin kasvuaan. Nyt alueelle on istutettu jo
2 700 000 puuta. Viimeiset kuvat (aivan istutusten alussa ja 15 vuotta myöhemmin) Sebastião Salgadon esityksessä todistavat maan uudestisyntymän ihmeestä.
Myös eläimet − 30 nisäkäslajia, 168 lintulajia ja 15
matelijalajia − ovat palanneet takaisin, kertoo Lélia Salgado Instituto Terran
esittelyvideolla. Tehty työ on auttanut kohentamaan paitsi
luontoa myös monen tilallisen elinoloja.
Pariskunnan omistamasta alueesta tehtiin sittemmin kansallispuisto. Monet eri tahot ovat lahjoittaneet varoja rakentamiseen
ja Instituto Terran järjestämään koulutukseen. Vuonna 2005 valokuvaaja itse huutokauppasi
erikoisvalmisteisen Leica M7 -titaanikameransa, jolla valmistaja juhlisti M-järjestelmän
50-vuotista olemassaoloa. Laitteesta maksettiin 107 500 dollaria, mikä oli
korkein hinta vuoden 1945 jälkeen valmistetusta kamerasta. Rahoilla istutettiin 30 000 puuta.
Lähteenä myös
http://www.smithsonianmag.com/arts-culture/sebastiao-salgado-forest-trees-180956620/?no-ist
Tämä puu ei kasva Brasiliassa vaan Suomessa.
