maanantai 30. toukokuuta 2016

Maailmalla menijän matkassa



Mielestäni onnekkaita ovat ne, jotka jo koulussa tietävät, mihin ammattiin haluavat. Kun on selvä päämäärä, siihen pyrkii kaikin keinoin tai ainakin määrätietoisesti.

Toisille taas opettajan rohkaisu on se tienviitta, joka vie oikeaan suuntaan. Kuinkahan moni esimerkiksi suomalaiskirjailijoista on valinnut alansa äidinkielenopettajansa innoittamana vakuutettuaan hänet kirjallisista kyvyistään?

Sattumalta juuri äidinkielenopettaja vaikutti yli 40 vuotta sitten myös siihen, että orimattilalaisesta maalaispojasta kasvoi maailman maat kolunnut arvostettu ulkomaantoimittaja.

Rauli Virtasen Reissukirjaa (WSOY 2014) lukiessa saa ihmetellä sitä kokemusten määrää, joka yhteen ihmiselämään mahtuu. Jos koululaitos menettikin hänessä innostuneen biologianopettajan, sitä kiihkeämpi palo on vienyt häntä reportterina konfliktialueelta toiselle ja valtaa pitävien tapaamisista kurjuuden keskelle.

Kovin moni meistä ei voi sanoa olleensa mukana tekemässä historiaa, mutta silminnäkijänä ja raportoijana Virtanen voi. Tosin jos lukion pakollisten kurssien karsiminen ja valinnaisuus toteutuu, voi pohtia, onko historialla kohta enää edes lukijoita.

Kun hieman yli parikymppinen maalaispoika joulukuussa 1970 lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen, hän lähti heti kauas ja pitkäksi aikaa: matka Brasilian kautta muualle Etelä-Amerikkaan ja lopulta Yhdysvaltoihin venyi 10 kuukaudeksi. Silloin matkanteko ja yhteydenpito oli aivan jotain muuta kuin nykyään.

Virtanen mainitsee, ettei tuona aikana tavannut yhtään suomalaista reissaajaa. Kirjan viimeisellä sivulla hän puolestaan kirjoittaa: ”Jack Kerouc kääntyisi haudassaan, jos näkisi tämän päivän liftareista tyhjät freewayt ja sen materialistisen nuorison, joka ”matkailee” kuulokkeet korvilla iPad-silmälapuilla internetkahvilasta toiseen lähettäen selfiekuvia.”

Myös journalismi on muuttunut. Virtasen mukaan usein reaaliaikainen ”kilpailu pikauutisista, ajan ja tilan puute, kasvava viihteellistyminen ja kansainvälisten tapahtumien taustoittamisen vähenevä arvostus heikentävät kykyämme ymmärtää maailmaa”.

Samaan on päätynyt kirjailija Richard Powers: Tunteet ovat nykyajan faktoja. Muistelmat ovat nykyajan historiaa. Paljastuskirjat ja -artikkelit ovat nykyajan uutisia.