Säästäjän ensiapu

Pakinakokoelmassa Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla (2001) äskettäin edesmennyt kirjailija Sinikka Nopola kirjoitti muun muassa yökyläilystä ja paperilakanoista. ”Monet länsisuomalaiset ovat säästäneet sinisiä ja vihreitä paperilakanoita, joista tuli 1970-luvulla yökylään joutuneen länsisuomalaisen symboli.”

Kirjoituksesta on jo kaksi vuosikymmentä, joten nyt paperilakanoita tuskin enää löytyy säästäväisimmänkään länsisuomalaisen kodin kätköistä.

Jossain vaiheessa, kun kotoa ei löydy enää myöskään paperisia sanomalehtiä, voi joutua havahtumaan karuun todellisuuteen. Yökyläilyn sijaan saattaa olla edessä pidempi retki pois, muutto. Koko omaisuus on siirrettävä muualle.

Säästäväisellä länsisuomalaisella ei ole mitään hätää: Hänellä on lehtikorissaan paksu pino aikojen kuluessa jaettuja markettien isoja mainossivuja, jotka hän on alun perin tarkoittanut biojätteelle. Biojätteen sijaan niihin kääriytyvät särkyvät astiat, maljakot, ruukut ja kaikki enemmän tai vähemmän tärkeät pikkuesineet. Eihän niitä voi pelkiltään latoa muuttolaatikoihin. Miten tästä selviydyttäisiin ilman sanomalehtiä?

Miten tulevaisuuden muuttajat digitaalilehtineen selviytyvät?

Paperi ei ole ainoa materiaali, jota säästäväisen länsisuomalaisen kodista yllättäen löytyy. Kauan ennen muovikassien ”viraltapanoa” kaappien ja komeroiden sopukoihin on piiloutunut kymmenittäin, ellei sadoittain pieniä, keskikokoisia ja isoja muovikasseja. Niitä putkahtelee esiin odottamattomistakin paikoista. Voisi perustaa muovikassikaupan tai jopa museon. Monen liikkeen mainoskassilla kun ei ole enää liikettä, jota edustaa.

Näin ollen muuttaja voi hyödyntää myös muovikasseja esimerkiksi vaatteiden ja muiden tekstiilien sekä särkymättömien tavaroiden pakkaamiseen.

On aika pakata ja myös aika purkaa. Vaikka purettaessa epätoivo iskee lattian täyttävistä rutistetuista paperitolloista ja loputtomista muovikasseista ja -pusseista, on niitä syytä myös kiittää avusta ennen viemistä jätteenkierrätykseen. Astiat pääsevät ehjinä perille ja vaatteet puhtaina.

Säästäväisellä länsisuomalaisella on kuitenkin itsetutkiskelun paikka.

 

Kravatti liehuen klubikeikoille

Säästöä se on pienikin säästö, tuumi Yhdysvaltain nykyinen presidentti ja hallintoineen päätti, ettei Valkoisen talon vieraiden nimiä enää julkisteta. Päätöstä perusteltiin paitsi kansallisella turvallisuudella ja yksityisyydensuojalla myös säästöillä. Kolmen seuraavan vuoden aikana uuden käytänteen arvioidaan säästävän valtion rahoja 70 000 dollaria. Tietääköhän se vierailutietosivun ylläpitäjälle osa-aikatöitä vai suorastaan potkuja?

Kaiketi oli tarpeen kertoa kansalle säästöuutinen häivyttämään vain päiviä aiemmin julkaistua tuhlausuutista (CNN 11.4.): nykyinen presidentti on alle kolmessa kuukaudessa kuluttanut pelkkiin Floridan-matkoihinsa jo noin 20 miljoonaa dollaria. Let’s make a great big carbon footprint, too!

Jos sama meno jatkuu, vuodessa presidentin matkat ahmaisevat lähes saman, minkä hänen edeltäjänsä Barack Obaman matkat maksoivat koko tämän presidenttikautena kahdeksassa vuodessa.

• • •

Mikäli haluaisi yhdistää säästämisen ja tuhlaamisen, voisi ottaa tavoitteeksi esimerkiksi yöpymisen Tokion tai Venetsian loistohotelleissa. Äskettäin esitetyssä sarjassa Hotellien salattu maailma näyttelijä Richard E. Grant vei katsojan huoneisiin, joiden vuorokausihinta oli 8 000:n ja 12 000:n euron välillä.

Onneksi ei ole vähintäkään tarvetta herätä kymppitonnia köyhempänä. Turha siis edes laskea, kuinka monta vuotta sen summan kokoon saaminen veisi.