Säästäjän ensiapu

Pakinakokoelmassa Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla (2001) äskettäin edesmennyt kirjailija Sinikka Nopola kirjoitti muun muassa yökyläilystä ja paperilakanoista. ”Monet länsisuomalaiset ovat säästäneet sinisiä ja vihreitä paperilakanoita, joista tuli 1970-luvulla yökylään joutuneen länsisuomalaisen symboli.”

Kirjoituksesta on jo kaksi vuosikymmentä, joten nyt paperilakanoita tuskin enää löytyy säästäväisimmänkään länsisuomalaisen kodin kätköistä.

Jossain vaiheessa, kun kotoa ei löydy enää myöskään paperisia sanomalehtiä, voi joutua havahtumaan karuun todellisuuteen. Yökyläilyn sijaan saattaa olla edessä pidempi retki pois, muutto. Koko omaisuus on siirrettävä muualle.

Säästäväisellä länsisuomalaisella ei ole mitään hätää: Hänellä on lehtikorissaan paksu pino aikojen kuluessa jaettuja markettien isoja mainossivuja, jotka hän on alun perin tarkoittanut biojätteelle. Biojätteen sijaan niihin kääriytyvät särkyvät astiat, maljakot, ruukut ja kaikki enemmän tai vähemmän tärkeät pikkuesineet. Eihän niitä voi pelkiltään latoa muuttolaatikoihin. Miten tästä selviydyttäisiin ilman sanomalehtiä?

Miten tulevaisuuden muuttajat digitaalilehtineen selviytyvät?

Paperi ei ole ainoa materiaali, jota säästäväisen länsisuomalaisen kodista yllättäen löytyy. Kauan ennen muovikassien ”viraltapanoa” kaappien ja komeroiden sopukoihin on piiloutunut kymmenittäin, ellei sadoittain pieniä, keskikokoisia ja isoja muovikasseja. Niitä putkahtelee esiin odottamattomistakin paikoista. Voisi perustaa muovikassikaupan tai jopa museon. Monen liikkeen mainoskassilla kun ei ole enää liikettä, jota edustaa.

Näin ollen muuttaja voi hyödyntää myös muovikasseja esimerkiksi vaatteiden ja muiden tekstiilien sekä särkymättömien tavaroiden pakkaamiseen.

On aika pakata ja myös aika purkaa. Vaikka purettaessa epätoivo iskee lattian täyttävistä rutistetuista paperitolloista ja loputtomista muovikasseista ja -pusseista, on niitä syytä myös kiittää avusta ennen viemistä jätteenkierrätykseen. Astiat pääsevät ehjinä perille ja vaatteet puhtaina.

Säästäväisellä länsisuomalaisella on kuitenkin itsetutkiskelun paikka.

 

Veskalla on väliä

Ii (elimäkel. subst.) epämukava tunne siitä, että ylipakatun kauppakassin muovikahvat venyvät koko ajan.

Parhaillaan eletään muovikassien sesonkiaikaa, yhtä niistä. Kun kesällä ostin eräästä liikkeestä kevyen käyttövaatteen, myyjä kysyi, tarvitsenko muovikassia. Heti perään sain tietää, että jopa hänen tarjoamansa pieni kassi oli maksullinen. Mielestäni oli outoa myydä pakkaamattomia vaatteita ilman maksutonta käärettä. Kirjakaupassa ei äskettäin tarjottu minkäänlaista paperistakaan pussia suojaksi parille (helposti likaantuvalle) kortille. Tämä tuntui todella kehnolta asiakaspalvelulta.

Sen sijaan yleensä täysin turhia ovat pienet muovipussit, joihin tavaratalossa tai apteekissa valmiiksi pakatut tuotteet sujautetaan, joskus niin nopeasti, ettei asiakas ehdi ei kiitosta sanoa. Tällaiset tuotteet yleensä mahtuvat käsilaukkuun, reppuun tai mitä kantovälinettä kukin nyt mukanaan kuljettaa.

  

Vaatekauppaan poiketaan monesti päähänpistosta, ruokakauppaan suunnataan yleensä aina tietoisesti, joten kassin tarpeeseen voi jokainen helposti varautua. Usein kuitenkin näyttää siltä, että juuri ruokaostoksilla muovikasseja napsitaan hihnalle automaattisesti. Tarvittaessa itse valitsen paperisen: muoviset, varsinkin uusiovaihtoehdot ovat ulkoasultaan usein niin rumia, etten ottaisi niitä ilmaiseksikaan. Hyvä keino vähentää kulutusta sekin. Tavaratalojen omat ”kassipäivät” eivät voi olla näkymättä kaupungin kaduilla, mutta ovat pahin ansa asiakkaalle.

EU:n tavoitteena on vähentää muovikassien kulutusta. Ympäristöministeriön viimevuotisesta tiedotteesta voi laskea, että jäsenmailla on vielä puolisen vuotta aikaa tehdä tarpeelliset muutokset lainsäädäntöön. Jokainen suomalainen käyttää nyt keskimäärin 55 muovikassia vuodessa. Itse en osta niitä oikeastaan koskaan. Miksi turhaan maksaa aina uudesta kassista, kun yksi kestää käytössä kuukausia? Sitä on myös helppo pitää aina mukana varalla. Muovikassiakin parempi on tietysti kunnon kauppakassi.

Helsingin Sanomien mukaan maailmassa tuotettiin vuonna 2013 jopa 20 000 muovikassia sekunnissa. EU-kansalaiset ovat äärestä toiseen sekä säästäväisiä että varsinaisia tuhlurikuluttajia: Kaksi vuotta sitten irlantilaiset ostivat muovikassin keskimäärin kerran vajaassa kolmessa viikossa (18/vuosi), kun taas bulgarialaiset hamstrasivat käsittämättömiä määriä (421/vuosi). Irlannissa verollepano on vähentänyt kulutusta yli 90 prosenttia, mutta mitä kummaa Bulgariassa oikein puuhataan?

Italiassa biohajoamattomat muovikassit kiellettiin kokonaan vuoden 2011 alusta. Ennen muutoksen voimaantuloa italialaisten kauppiaiden yhdistys pelkäsi muutoksen johtavan ”kaaokseen ja palvelun huononemiseen”, kertoi uutistoimisto Reuters Kaupan liiton verkkosivun mukaan. Muutoksen onkin täytynyt olla tuskallinen, sillä uusi muovikassi oli ilahduttanut italialaisia melkein päivittäin (keskimäärin 330/vuosi).

Nyt tuossa Michelangelon kotimaassa on eletty muovikassitonta aikaa pian viisi vuotta. Viisi kertaa 20 miljardia muovipussia on jäänyt valmistamatta ja käyttämättä. Miten ovat kauppiaat ja kuluttajat mahtaneet sopeutua? Ehkäpä Italiassa jo ylpeillään sillä, että maa kuuluu kieltoasiassa edelläkävijöihin.

Erityisen haitallisia muovituotteita ovat ohuet, esimerkiksi hedelmien kuljetukseen tarkoitetut läpinäkyvät pussit. Niitä on tarjolla myös kassoilla pienten tavaroiden pakkaamiseen. (Myönnän, että tässä kohdin piti alkaa tehdä parannusta.) YM:n tiedotteen perusteella EU suhtautuu niihin kuitenkin varsin sallivasti. Yllättävältä kuulostaakin Wikipedian lista maista, joissa ohuet muovipussit on jo aikoja sitten kielletty: Bangladesh, Etelä-Afrikka, Kenia, Kiina ja Uganda.

Mauritaniassa muovikassien valmistus on ollut pian kaksi vuotta rangaistava teko: lain mukaan siitä voi tuomita enintään vuoden vankeutta. Käytöstä taas voi saada sakkoja. Laki säädettiin, koska huomattava määrä muun muassa nautakarjaa ja lampaita menehtyi syötyään muovijätettä.

Luulenpa, että Suomessa ei säädetä täyskieltoa eikä vankeus- tai sakkorangaistusta, pelkkä kassien maksullisuus riittää. Säästö se on pienikin säästö, jos jättää ostamatta.