Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Säästäjän ensiapu

Pakinakokoelmassa Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla (2001) äskettäin edesmennyt kirjailija Sinikka Nopola kirjoitti muun muassa yökyläilystä ja paperilakanoista. ”Monet länsisuomalaiset ovat säästäneet sinisiä ja vihreitä paperilakanoita, joista tuli 1970-luvulla yökylään joutuneen länsisuomalaisen symboli.”

Kirjoituksesta on jo kaksi vuosikymmentä, joten nyt paperilakanoita tuskin enää löytyy säästäväisimmänkään länsisuomalaisen kodin kätköistä.

Jossain vaiheessa, kun kotoa ei löydy enää myöskään paperisia sanomalehtiä, voi joutua havahtumaan karuun todellisuuteen. Yökyläilyn sijaan saattaa olla edessä pidempi retki pois, muutto. Koko omaisuus on siirrettävä muualle.

Säästäväisellä länsisuomalaisella ei ole mitään hätää: Hänellä on lehtikorissaan paksu pino aikojen kuluessa jaettuja markettien isoja mainossivuja, jotka hän on alun perin tarkoittanut biojätteelle. Biojätteen sijaan niihin kääriytyvät särkyvät astiat, maljakot, ruukut ja kaikki enemmän tai vähemmän tärkeät pikkuesineet. Eihän niitä voi pelkiltään latoa muuttolaatikoihin. Miten tästä selviydyttäisiin ilman sanomalehtiä?

Miten tulevaisuuden muuttajat digitaalilehtineen selviytyvät?

Paperi ei ole ainoa materiaali, jota säästäväisen länsisuomalaisen kodista yllättäen löytyy. Kauan ennen muovikassien ”viraltapanoa” kaappien ja komeroiden sopukoihin on piiloutunut kymmenittäin, ellei sadoittain pieniä, keskikokoisia ja isoja muovikasseja. Niitä putkahtelee esiin odottamattomistakin paikoista. Voisi perustaa muovikassikaupan tai jopa museon. Monen liikkeen mainoskassilla kun ei ole enää liikettä, jota edustaa.

Näin ollen muuttaja voi hyödyntää myös muovikasseja esimerkiksi vaatteiden ja muiden tekstiilien sekä särkymättömien tavaroiden pakkaamiseen.

On aika pakata ja myös aika purkaa. Vaikka purettaessa epätoivo iskee lattian täyttävistä rutistetuista paperitolloista ja loputtomista muovikasseista ja -pusseista, on niitä syytä myös kiittää avusta ennen viemistä jätteenkierrätykseen. Astiat pääsevät ehjinä perille ja vaatteet puhtaina.

Säästäväisellä länsisuomalaisella on kuitenkin itsetutkiskelun paikka.

 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Ahtaalle ajettu paperi



Digitalisaation myötä ikivanhasta keksinnöstä, paperista, on nykyään tullut jo melkein kirosana. Kuvaannollisessa käytössä siihen on aiemminkin liitetty kielteinen sävy, kuten näkyy ilmaisuista paperinmakuinen, paperitiikeri ja pelkkää paperia.

Toimistoissa jäljellä olevista papereista halutaan eroon vauhdilla ja kaikki toiminnot siirtää sähköisiksi. Arkistoon paperi vielä kelpaa säilytettäväksi. Jos paperiin kiintynyt työntekijä kaipaa lappusta vaikkapa muistiinmerkintöjä varten, hänen varmaankin pitää viedä omat lehtiöt työpaikalleen.

Hävitysvimman keskellä tekikin hyvää nähdä dokumentti Britannian Birminghamissa sijaitsevasta valtavasta arkistorakennuksesta, jossa säilytetään (ilmeisesti) pelkästään testamentteja. Arkiston tuhansiin laatikoihin on talletettu brittien jokainen vuoden 1858 jälkeen vahvistettu viimeinen tahto. Tietäneekö kukaan testamenttien tarkkaa lukumäärää.

Ohjelman juontajana toimivan historiantutkija David Olusogan mukaan arkiston ensimmäisen testamentin laatija oli nykyaikaisen sairaanhoidon esikuva Florence Nightingale (18201910). Olusoga löytää tutkimistaan, kauniisti käsinkirjoitetuista testamenteista tietoja, joiden taakse kätkeytyy monenlaisia salaisuuksia edesmenneen elämästä. Hän myös jäljittää testamentinlaatijoiden elossa olevia sukulaisia saadakseen kuulla lisätietoa.

• • •

Ikävimpiä paperista luopumisen ilmentymiä ovat monien julkisten wc-tilojen käsienpesupaikat. Niistä paperipyyhkeet ovat hävinneet, ja tilalle ovat tulleet korvia pahoinpitelevät puhalluslaitteet. Mikä mahtaa olla hirvittävän melun desibelilukema? 

• • •

Onko tarkoitus tehdä meistä kaikista tulevaisuuden paperittomia?