Digitalisaation myötä ikivanhasta keksinnöstä, paperista, on
nykyään tullut jo melkein kirosana. Kuvaannollisessa käytössä siihen on
aiemminkin liitetty kielteinen sävy, kuten näkyy ilmaisuista paperinmakuinen, paperitiikeri ja pelkkää
paperia.
Toimistoissa jäljellä olevista papereista halutaan eroon
vauhdilla ja kaikki toiminnot siirtää sähköisiksi. Arkistoon paperi vielä
kelpaa säilytettäväksi. Jos paperiin kiintynyt työntekijä kaipaa lappusta vaikkapa
muistiinmerkintöjä varten, hänen varmaankin pitää viedä omat lehtiöt
työpaikalleen.
Hävitysvimman keskellä tekikin hyvää nähdä dokumentti Britannian
Birminghamissa sijaitsevasta valtavasta arkistorakennuksesta, jossa säilytetään
(ilmeisesti) pelkästään testamentteja. Arkiston tuhansiin laatikoihin on talletettu
brittien jokainen vuoden 1858 jälkeen vahvistettu viimeinen tahto. Tietäneekö kukaan testamenttien tarkkaa lukumäärää.
Ohjelman juontajana toimivan historiantutkija David Olusogan mukaan arkiston
ensimmäisen testamentin laatija oli nykyaikaisen sairaanhoidon esikuva Florence Nightingale (1820–1910). Olusoga löytää tutkimistaan,
kauniisti käsinkirjoitetuista testamenteista tietoja, joiden taakse kätkeytyy monenlaisia
salaisuuksia edesmenneen elämästä. Hän myös jäljittää testamentinlaatijoiden
elossa olevia sukulaisia saadakseen kuulla lisätietoa.
• • •
Ikävimpiä paperista luopumisen ilmentymiä ovat monien
julkisten wc-tilojen käsienpesupaikat. Niistä paperipyyhkeet ovat hävinneet, ja
tilalle ovat tulleet korvia pahoinpitelevät puhalluslaitteet. Mikä mahtaa olla hirvittävän
melun desibelilukema?
• • •
Onko tarkoitus tehdä meistä kaikista tulevaisuuden paperittomia?
