Enää muutama yö itsenäisyyspäivään.
Kuluneen vuoden aikana on toteutettu kymmeniä ja kymmeniä Suomi 100 -ideoita. Muuan radiossa ehdotettu idea ei sitten kuitenkaan lähtenyt lentoon. Kansalainen kuulemma esitti, että itsenäisyyspäivänä tietyllä kellonlyömällä itse kukin alkaisi laulaa Maamme-laulua siinä paikassa, missä sattuu olemaan.
Vaikka toisaalta tietää, että jähmeäksi yhteislauluun osallistuminen olisi jäänyt, niin toisaalta ajatus viehättää. Aina joku rohkea kestää sivuun jättäytyvien naureskelun ja lähtee mukaan hulvattomimpiinkin tempauksiin. Sielun silmin voi nähdä, kuinka ihmiset omissa oloissaan tai julkisella paikalla ‒ kesken keittiöpuuhien, bussin odottamisen tai kävelylenkin ‒ tarkistavat kellonsa ja ryhtyvät ”sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan”. Moni varmasti kokoontuisi joukolla yhteiseen esitykseen.
Suomen kansallislaulu piirtyi alun alkaen paperille ruotsinkielisenä vuonna 1846, kun J. L. Runeberg (1804‒1877) tarttui sulkakynäänsä. Kesti peräti parikymmentä vuotta, ennen kuin Vårt land erinäisten yritysten jälkeen vuonna 1867 kääntyi suomen kielelle nykyisessä muodossaan.
Jotakuinkin samoihin aikoihin kuin Maamme-laulun suomennos tehtiin, kirjoitti myös Aleksis Kivi (1834‒1872) runonsa Suomenmaa. Sekin on sävelletty ja sovitettu lauluksi. Yhden version esittää Saaga Ensemble.
Runebergin ja Kiven runot ovat säilyneet elinvoimaisina kielen muuttumisesta huolimatta. Suomenmaassa mainittu kanteleensoitto on jopa kokenut uuden nousun. Runot paljastavat tekijöidensä arvomaailman, joka nykysuomalaisella näyttää keskittyneen kouristuneessa kädessä olevaan laitteeseen. Runot ovat eläneet kauemmin kuin paraskaan tällainen laite tulee ikinä elämään.
○○○○
6.12.2017 Suomi viettää satavuotisjuhlia. Kippis!
Kuluneen vuoden aikana on toteutettu kymmeniä ja kymmeniä Suomi 100 -ideoita. Muuan radiossa ehdotettu idea ei sitten kuitenkaan lähtenyt lentoon. Kansalainen kuulemma esitti, että itsenäisyyspäivänä tietyllä kellonlyömällä itse kukin alkaisi laulaa Maamme-laulua siinä paikassa, missä sattuu olemaan.
Vaikka toisaalta tietää, että jähmeäksi yhteislauluun osallistuminen olisi jäänyt, niin toisaalta ajatus viehättää. Aina joku rohkea kestää sivuun jättäytyvien naureskelun ja lähtee mukaan hulvattomimpiinkin tempauksiin. Sielun silmin voi nähdä, kuinka ihmiset omissa oloissaan tai julkisella paikalla ‒ kesken keittiöpuuhien, bussin odottamisen tai kävelylenkin ‒ tarkistavat kellonsa ja ryhtyvät ”sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan”. Moni varmasti kokoontuisi joukolla yhteiseen esitykseen.
Suomen kansallislaulu piirtyi alun alkaen paperille ruotsinkielisenä vuonna 1846, kun J. L. Runeberg (1804‒1877) tarttui sulkakynäänsä. Kesti peräti parikymmentä vuotta, ennen kuin Vårt land erinäisten yritysten jälkeen vuonna 1867 kääntyi suomen kielelle nykyisessä muodossaan.
Jotakuinkin samoihin aikoihin kuin Maamme-laulun suomennos tehtiin, kirjoitti myös Aleksis Kivi (1834‒1872) runonsa Suomenmaa. Sekin on sävelletty ja sovitettu lauluksi. Yhden version esittää Saaga Ensemble.
Runebergin ja Kiven runot ovat säilyneet elinvoimaisina kielen muuttumisesta huolimatta. Suomenmaassa mainittu kanteleensoitto on jopa kokenut uuden nousun. Runot paljastavat tekijöidensä arvomaailman, joka nykysuomalaisella näyttää keskittyneen kouristuneessa kädessä olevaan laitteeseen. Runot ovat eläneet kauemmin kuin paraskaan tällainen laite tulee ikinä elämään.
○○○○
6.12.2017 Suomi viettää satavuotisjuhlia. Kippis!
