Alkuvuodesta verkkouutisessa kerrottiin tällainen tieto: ”Viime
vuoden 52 645 syntynyttä lasta on itsenäisyyden ajan niukiten. Kuolleita oli
noin tuhat enemmän.” Sana niukiten ja
sen sisältävän lauseen muotoilu vei huomion itse uutisesta. Kielitoimiston
sanakirjan mukaan perusmuoto niukasti on taipumaton tai vaillinaisesti taipuva.
Komparatiivimuodossa se taipuu niukemmin
ja superlatiivissa niukimmin.
Mitä
siis tarkoittaa niukiten? Kuuluuko se johonkin suomen kielen murteeseen?
Hakukoneella etsittäessä niukiten-muoto tuottaa kyllä muitakin
tuloksia. Uutislauseen kirjoittaja ei siis ole sen ainoa käyttäjä.
Jos yrittäisi korvata niukiten-sanan varsinaisella superlatiivilla
niukimmin, huomaa vielä selvemmin, miten kummallinen lause on. Sen olisi voinut
muotoilla jotenkin muuten, esimerkiksi ”Viime vuonna syntyi 52 645 lasta, mikä
on vähiten koko itsenäisyyden aikana” tai ”Viime vuosi oli syntyvyydeltään itsenäisyyden
ajan niukin, 52 645 lasta”.
Siinä missä edellinen kummastuttaa, seuraava kerta kaikkiaan
kiukuttaa: ”Minkälaisia osaajia Suomi tarvitsee tulevaisuudessa? SuomiAreena
goes koulutus -keskustelu suorana lähetyksenä” (MTV 18.11.2017).
Miksi näitä sekasikiöitä levitetään suomen kieleen? Miksi ei
kelvannut vaikka ”SuomiAreenassa puhutaan koulutuksesta”? Kuulostaako jonkun
mielestä todellakin hienommalta, jos
seassa on sana tai pari englannin kielellä? Vaikuttaa aivan siltä kuin
yritettäisiin synnyttää jonkinlaista yleisesti hyväksyttävää pidginiä.
• • •
