Moni asia ihmistä kummastuttaa, ja yksi niistä on Britannian
parlamentin alahuoneen istunnot. Jo pelkkä televisiokuva saa haukkomaan henkeä
raikkaan ilman puutteesta, kun näkee parlamentin tupaten täyteen pakkautuneet
penkkirivit. Edustajat istuvat niin tiiviisti kiinni toistensa kyljessä, että
tilanne saattaa antaa aihetta jopa ahdisteluepäilyksiin. Miten sellaisessa puristuksessa
voi keskittyä mihinkään muuhun kuin hengittämiseen? Miten parlamentin jäsenet
suostuvat tällaisiin työskentelyoloihin?
Yhtä ahdistavalta tuntuu ajatus asumisesta 15,5 neliön asunnossa.
Toisaalta on monesti kummastuttanut niin ikään brittiläinen,
Kevin McCloudin juontama ja sinänsä
kiinnostava talonrakennusohjelma Grand Designs. Ihmiset raken(nut)tavat itselleen valtavia satojen neliöiden koteja,
vaikka perheeseen kuuluisi vain kaksi jäsentä. Hiilijalanjälki lienee mittava.
Usein unelmatalot ovat korkeita, avaria ja monin erikoisuuksin
varustettuja tiloja, joita entisestään avartavat lattiasta kattoon ja seinästä
seinään ulottuvat ikkunat. Niiden
toimittaminen ja saaminen paikalleen näyttää aina olevan stressin paikka.
Puhtaana pitäminen tai rikkoutuneen lasin vaihtaminen ei taida paljon
naurattaa.
Ihmiset, jotka ovat lähteneet tällaisiin todella kalliisiin
rakennusprojekteihin, eivät yleensä ole olleet mitään miljonäärejä. Joiltakin ovat
rahat loppuneet kesken tai rakentamisen takia on pitänyt jättää työpaikka. Onpa
onneton juttu, jos kaiken puurtamisen jälkeen myös yhteiselo saman avaran katon
alla joskus käy mahdottomaksi.
Ihmeteltävää kodinrakentamisessa riittää. Etelä-Ruotsin
Sikhallissa asuva perhe halusi rakentaa 145-neliöisen hirsitalonsa 300-neliöisen
kasvihuoneen sisälle (Maalla-lehti
3/2017). Kodin ympärillä leijuu lähes välimerellinen lämpö: taloa varjostavat
isot kasvit estävät lämpöä nousemasta lasiseinien sisällä tukahduttavan
kuumaksi. Hiki nousee otsalle pelkästä ajatuksesta. Asukkaiden ongelmana on
ollut sisäilman kuivuus, jota parantamaan on suunniteltu sisäuima-allasta.
Talon rakentajien tavoitteita ei kuitenkaan voi moittia. Asukkaat
halusivat käyttää kotiinsa mahdollisimman paljon puuta ja rakentaa siitä
sellaisen, joka kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa. Lisäksi niin talossa
syntyvä lämpö kuin jätekin piti pystyä hyödyntämään.
