”Meitä taas kiinnostaa mielipiteen muuttaminen siitä, mikä
se nyt on, sellaiseksi kuin haluamme sen olevan. Sitä kutsutaan poliittiseksi
johtajuudeksi, ja se on harvinainen ominaisuus.” Katkelma on peräisin brittikirjailija
Michael Dobbsin Kuninkaantekijästä, House of Cards -trilogian toisesta
osasta.
Jokunen päivä sitten Yhdysvalloista kantautui tieto, että nykyisen presidentin kannatusluvut ovat hiipuneet alimmilleen, 32 prosenttiin. Vielä on siis hyvin varaa koettaa ennätystä. Sen voi sanoa toisinkin, esimerkiksi kuten Ranskan entinen hallitsija Napoleon Bonaparte (1808‒1873): ”Ylöspäin mennessä voi vielä pysähtyä.”
Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä ei niinkään näytä kiinnostavan poliittinen johtajuus eikä toisten mielipiteen muuttaminen omalle kannalleen saati niiden huomioon ottaminen vaan vain oman mielipiteen esittäminen ja toimiminen sen mukaan, tosin vähän miten sattuu huvittamaan. Hetken ”leikki” on mitätöinyt jo monta, vuosien ja jopa vuosikymmenten työn vaatinutta kansainvälistä sopimusta.
Viimeisin esimerkki tästä on presidentin päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Sitä eivät hyväksy muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston muut maat, arabimaat eikä EU. Seurauksia on jo nähtävissä: levoton liikehdintä voi johtaa johonkin paljon ikävämpään. Kiinnostavaa nähdä, miten bisnesmies aikoo aiheuttamassaan tilanteessa saada rauhan aikaan.
Kun myöhemmin ‒ toivottavasti kuitenkin ennemmin ‒ korjataan tuhoja, työ vie jälleen vuosia ja vuosikymmeniä. Voi vain ihmetellä mutta myös arvostaa sitä, miten näiden asioiden parissa työskentelevät jaksavat uskoa tekemiseensä siitä huolimatta, että yksikin ihminen riittää kaatamaan kovan vaivannäön tulokset.
Olisi jo syytä Yhdysvalloissakin tarkastella lähemmin presidentin valtaoikeuksia. Ja myös asettaa kelpoisuusvaatimukset presidentinvirkaa hakeville. Herätyskello on nimittäin pärissyt kovaa.
Jokunen päivä sitten Yhdysvalloista kantautui tieto, että nykyisen presidentin kannatusluvut ovat hiipuneet alimmilleen, 32 prosenttiin. Vielä on siis hyvin varaa koettaa ennätystä. Sen voi sanoa toisinkin, esimerkiksi kuten Ranskan entinen hallitsija Napoleon Bonaparte (1808‒1873): ”Ylöspäin mennessä voi vielä pysähtyä.”
Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä ei niinkään näytä kiinnostavan poliittinen johtajuus eikä toisten mielipiteen muuttaminen omalle kannalleen saati niiden huomioon ottaminen vaan vain oman mielipiteen esittäminen ja toimiminen sen mukaan, tosin vähän miten sattuu huvittamaan. Hetken ”leikki” on mitätöinyt jo monta, vuosien ja jopa vuosikymmenten työn vaatinutta kansainvälistä sopimusta.
Viimeisin esimerkki tästä on presidentin päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Sitä eivät hyväksy muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston muut maat, arabimaat eikä EU. Seurauksia on jo nähtävissä: levoton liikehdintä voi johtaa johonkin paljon ikävämpään. Kiinnostavaa nähdä, miten bisnesmies aikoo aiheuttamassaan tilanteessa saada rauhan aikaan.
Kun myöhemmin ‒ toivottavasti kuitenkin ennemmin ‒ korjataan tuhoja, työ vie jälleen vuosia ja vuosikymmeniä. Voi vain ihmetellä mutta myös arvostaa sitä, miten näiden asioiden parissa työskentelevät jaksavat uskoa tekemiseensä siitä huolimatta, että yksikin ihminen riittää kaatamaan kovan vaivannäön tulokset.
Olisi jo syytä Yhdysvalloissakin tarkastella lähemmin presidentin valtaoikeuksia. Ja myös asettaa kelpoisuusvaatimukset presidentinvirkaa hakeville. Herätyskello on nimittäin pärissyt kovaa.
