Täkäläisen kerrostalon parvekkeella on jo toista kuukautta seissyt
sinistä, vihreää ja punaista valoa hohtava joulukuusi. Yhdysvalloissa Valkoisen
talon henkilökuntaa puolestaan ilahduttaa punaisin koristein täyteen ahdettu
kuusi –
tai sitten vain saa näkemään punaista.
Tove Jansson kertoo
iki-ihanassa Kuusi-tarinassaan siitä,
miten talviunilta herätetyt muumipeikot kohtaavat tuntemattoman joulun. Joulu
kuulostaa joltain vaaralliselta, jolta voi suojautua hankkimalla kuusen ja pukemalla
se, mutta mihin? Lopulta kaikki ripustivat puun oksille kauneinta mitä tiesivät lepyttääkseen talven käsittämättömiä voimia.
– Mutta
latvassa pitäisi olla suuri tähti, tuumi nyytin eno. – Oletko sinä sitä mieltä,
sanoi nyyti ja katseli mietteliäänä Muumimamman punaista silkkiruusua. Onko
siinä paljonkaan eroa, jos ajatus on oikea?
–
Meidän olisi pitänyt hankkia tähtikin, kuiskasi Muumipeikon äiti. Mutta sehän
on mahdotonta! He katsoivat taivaalle, joka oli täynnä tähtiä, niitä oli tuhat
kertaa enemmän kuin kesällä. Ja suurin niistä riippui suoraan heidän kuusensa
latvan yläpuolella.
Runoilija Pertti Niemiseltä tilattiin vuosia
sitten radioon joulutervehdys. Keskellä
talvea, jouluna -nimisessä runossa hän kuvaa muun muassa tunnelmiaan
iltakävelyllä ja näkee samoin silmin kuin Muumimamma:
Tullessa katselin myös tien vierustan
kuusia, korkeita
ja kapeita, mustia mustaa taivasta vasten,
jokaisen latvassa tähti, oksilla tähtiä,
oksien lomissa tähtiä:
ajattelin että siinä on joulukuusia,
sopusuhtaisia
todella eläviä kuusia
pimeässä niin kuin kaikki joulukuuset
jo kahdentuhannen vuoden ajan, keskellä
pimeintä aikaa,
keskellä talvea, keskellä pimeintä aikaa.
