Yhtä ja toista

Viime vuosina on puhuttu ja kirjoitettu paljon valheita ja valheista. Jotkut niistä niiden esittäjä tietää valheiksi alun perinkin, toiset taas pääsevät ilmoille tietämättömyyden ja asiantuntemattomuuden vuoksi. Myös ylimielinen uho ravitsee maaperää, josta valheita putkahtelee kuin sieniä sateella.

Voima-lehdessä (2/2019) psykiatri ja kirjailija Claes Andersson ottaa esiin termin kaksoissitova kommunikaatio. Kun ihminen ikään kuin saarretaan tilanteeseen, johon ei sen ristiriitaisuuden takia pysty reagoimaan järkevästi, kyse on kaksoissitovan kommunikaation käytöstä. Käytetyin esimerkki lienee kysymys Milloin päätit lopettaa vaimosi hakkaamisen?

 

Jos joutuu jatkuvasti elämään sellaisen ristipaineen kohteena, voi tulla jopa hulluksi.

Anderssonin esimerkki kaksoissitovan kommunikaation käyttäjästä ja hänen toiminnastaan on tuttuakin tutumpi suurelle osalle tämän ajan ihmisiä. ”Sehän on pelkkää hulluksi tekemisen yritystä. Sanoo yhtä, seuraavalla hetkellä sanoo toista, sitten kieltää sen toisen ja sanoo jo jotain kolmatta.” Tällainen epämääräisyys pitää Anderssonin mielestä maailmaa otteessaan.

Mitä jos edellä luonnehdittu henkilö onkin perillä kaksoissitovan kommunikaation voimasta ja tekee kaiken täysin tietoisesti? 

Luottamuksen puute rapauttaa lopulta koko yhteiskunnan.

Lupauksilla ei pidä leikkiä

Takavuosina istuttiin ystävien kesken usein kaikenlaisten arvoitusten ja kielipelien äärellä. Kerran sain pohdittavaksi sellaisia maita ja niiden pääkaupunkeja, joiden suomenkieliset nimet tarkoittavat jotain suomen kielen sanaa muodosta riippumatta. Yksi tällainen esimerkki maa-pääkaupunkiparista on Peru ja Lima.

Peru voi olla sekä substantiivi että verbi. Substantiivina peru merkitsee sekä perintöä (Haitari oli hänen isänsä perua) että alkuperää (Tapa oli vanhaa perua), ja sitä käytetään vain joissain sijamuodoissa. Verbinä muoto peru on joko käsky (Peru kokous!) tai kieltomuodon osa (En peru puheitani).

Yleisimmin kuulee peruttavan tapaamisia ja julkisen liikenteen vuoroja. Laulussa perutaan jopa häät, mitä sitäkin saattaa tapahtua enemmän kuin osaisi arvata. Lupauksen perumisesta toipuminen voi joskus kestää todella pitkään.

Mutta mikä kumma perumiskampanja on menossa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa?

Täällä hallitus on kumonnut jo vaikka kuinka monta tekemäänsä päätöstä. Sinänsä ei ole huono asia, jos tarkemmin asioita mietittyään ymmärtää, että jokin päätös tuli tehtyä liian hätäisesti tai asiantuntemattomasti ja se siksi kannattaa perua. Hallituksen perumisinnossa kumottujen päätösten määrää tärkeämpänä pidänkin juuri tätä: perehdytäänkö asioihin tarpeeksi?

Yhdysvalloissa äskettäin valittu, vasta tammikuussa virkaansa astuva presidentti on niin ikään päivittäin perumassa puheitaan, joilla innoitti äänestäjänsä suoranaiseen hurmioon. Muiden kuin häntä äänestäneiden mielestä täyskäännös on askel parempaan suuntaan. Tuleva presidentti, joka haluaa olla ”koko kansan presidentti”, huomasi ikään kuin vasta nyt puhuneensa suulla suuremmalla. Mitä, eivätkö kaikki minusta tykkääkään?

Monet hänen äänestäjänsä luonnollisesti tuntevat katkeraa pettymystä haksahdettuaan moiseen tuuliviiriin. Täyskäännöksistä huolimatta − ja niiden takia − myös vastustajien on syytä pitää mielessä, että tämän miehen sanomisiin ei voi koskaan täysin luottaa.

Pitäisikö jatkaa kampanjaa: perutaan meillä hallitus ja toisaalla presidentinvaalit.

Peukaloitu sopimus

Nainen hankki silmälasit ja tarttui silmälasiliikkeen tarjoamaan mahdollisuuteen maksaa ne osamaksulla. Liike ja luottolaitos olivat keskenään sopineet jopa kuuden kuukauden korottomasta maksuajasta ilman mitään ylimääräisiä kuluja.

Sopimuksen mukaisesti ensimmäinen maksuilmoitus saapui kolmen kuukauden kuluttua ostoksesta. Ilmoituksessa esitetystä taulukosta nainen sai valita itselleen sopivan maksuajan ja sen mukaisen kuukausierän. Nainen päätti maksaa ostoksensa kuudessa erässä.

Ensimmäisen tiliotteen ohessa hänelle tarjottiin mahdollisuutta ottaa maksuvakuutus. Yhdellä A4-arkilla oli kaksi selvästi merkittyä tilisiirtovaihtoehtoa ja niissä eri viitenumerot.  Jos valitsisi ensimmäisen tilisiirron, aktivoisi myös maksuvakuutuksen, joka lisättäisiin kuukausierään. Nainen ei halunnut vakuutusta, joten hän valitsi jälkimmäisen tilisiirron.

Seuraavasta tiliotteesta nainen tyrmistyksekseen luki seuraavaa: ”Maksuvakuutuksen valinta on huomioitu ja tämä kirje on vakuutustodistus.” Kaiken lisäksi tilitapahtumamerkintöjen mukaan kuukausierä ja vakuutusmaksu, jota nainen ei siis ollut maksanut, oli kirjattu luottolaitoksen tilille eri päivinä. Nainen ei voinut käsittää, miten tällainen voi olla mahdollista.

Nainen ilmoitti luottolaitokselle sen verkkosivujen kautta, ettei ole tehnyt vakuutussopimusta eikä siis aio maksaa vakuutusta. Jo seuraavana päivänä asiakaspalvelija Teppo (nimi muutettu) vastasi viestiin, mutta ei sanallakaan pahoitellut tai selittänyt tapahtunutta. ”Olemme huomioineet ilmoituksenne koskien vakuutuksen irtisanomista. −− Maksutiedot (tilinumero ja viitenumero) pysyvät samoina vaikka maksuvakuutus poistettaisiin.” Kuitenkin väärä vakuutus oli siirretty naisen käyttämälle viitenumerolle, sillä sehän oli eri kuin alkuperäisessä, maksuvakuutuksen aktivoivassa tilisiirtolomakkeessa.

Kuten päivänpolitiikastakin nähdään, omavaltainen menettely voi käydä kalliiksi. Maksuvakuutusasiassa ei ole kyse rahan vaan luottamuksen menettämisestä. Miten voi luottaa sellaiseen, joka jollain vippaskonstilla muuttaa oikean vääräksi?