Takavuosina istuttiin ystävien kesken usein kaikenlaisten
arvoitusten ja kielipelien äärellä. Kerran sain pohdittavaksi sellaisia maita
ja niiden pääkaupunkeja, joiden suomenkieliset nimet tarkoittavat
jotain suomen kielen sanaa muodosta riippumatta. Yksi tällainen esimerkki maa-pääkaupunkiparista
on Peru ja Lima.
Peru voi olla sekä substantiivi että verbi. Substantiivina peru
merkitsee sekä perintöä (Haitari oli
hänen isänsä perua) että alkuperää (Tapa
oli vanhaa perua), ja sitä käytetään vain joissain sijamuodoissa. Verbinä
muoto peru on joko käsky (Peru kokous!)
tai kieltomuodon osa (En peru puheitani).
Yleisimmin kuulee peruttavan tapaamisia ja julkisen
liikenteen vuoroja. Laulussa perutaan jopa häät, mitä sitäkin saattaa tapahtua
enemmän kuin osaisi arvata. Lupauksen perumisesta toipuminen voi joskus kestää todella pitkään.
Mutta mikä kumma perumiskampanja on menossa niin Suomessa
kuin Yhdysvalloissa?
Täällä hallitus on kumonnut jo vaikka kuinka monta tekemäänsä
päätöstä. Sinänsä ei ole huono asia, jos tarkemmin asioita mietittyään ymmärtää,
että jokin päätös tuli tehtyä liian hätäisesti tai asiantuntemattomasti ja se siksi
kannattaa perua. Hallituksen perumisinnossa kumottujen päätösten määrää tärkeämpänä
pidänkin juuri tätä: perehdytäänkö asioihin tarpeeksi?
Yhdysvalloissa äskettäin valittu, vasta tammikuussa
virkaansa astuva presidentti on niin ikään päivittäin perumassa puheitaan,
joilla innoitti äänestäjänsä suoranaiseen hurmioon. Muiden kuin häntä äänestäneiden
mielestä täyskäännös on askel parempaan suuntaan. Tuleva presidentti, joka
haluaa olla ”koko kansan presidentti”, huomasi ikään kuin vasta nyt puhuneensa
suulla suuremmalla. Mitä, eivätkö kaikki minusta tykkääkään?
Monet hänen äänestäjänsä luonnollisesti tuntevat katkeraa
pettymystä haksahdettuaan moiseen tuuliviiriin. Täyskäännöksistä huolimatta − ja
niiden takia − myös vastustajien on syytä pitää mielessä, että tämän miehen sanomisiin
ei voi koskaan täysin luottaa.
