sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Suuntana älyttömyys?



Henkilöjutuissa ihmistä kuvataan monenlaisin adjektiivein, mutta nähdäkseni aika harvoin sanalla älykäs. Vuonna 2012 uutisoitiin amerikkalaisen genetiikan professorin Gerald Crabtreen tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen älykkyys olisikin jo pitkään ollut laskusuuntainen (esimerkiksi Tivin artikkeli).

Vaikka sana älykäs yhdistyykin yhä harvemmin ihmiseen, se ei suinkaan ole katoamassa historiaan, päinvastoin. Siihen törmää nykyään aina ja kaikkialla. Ihmisen älykkyyden sijaan puhutaan koneiden älykkyydestä ja älylaitteista. Tivin artikkelissa lainataan The Independent -lehteä, jonka mukaan nykyinen Ipad-ihminen ”on lopullisesti noussut geneettisten rajoitustensa yläpuolelle, kun teknologia hoitaa kaiken”.

Jokin aika sitten radiossa haastateltava kuvaili innoissaan, kuinka voimme ”keskustella” jopa kodinkoneidemme kanssa. Kuka nyt enää viitsii katsoa, mitä siellä jääkaapissa on ja mitä sieltä puuttuu.

Viimeksi ohitin kyllästyneenä jutun älykkäästä liikkumisesta. On alkanut todella tympäistä kehitys, jossa ihmiseltä ollaan viemässä oma ajattelu, tekeminen ja työ. Yhteiskunnassa tehdään koko ajan päätöksiä, joiden päämääränä on älylaitteiden käyttöpakko. Niistä on jo tehty lähes yhtä välttämättömiä kuin jokapäiväisestä ravinnosta.

Kun älylaite ”hoitaa homman”, aletaan aiempia toimintatapoja väheksyä. Vaarana on, että samalla aletaan väheksyä myös ihmisiä, jotka eri syistä haluaisivat säilyttää ihmisläheisyyden niin virallisessa asioinnissa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Aina ei suinkaan ole kyse vain vanhuksista. Jostain syystä halutaan syöttää kuvitelmaa, että uusin tekniikka kuuluu jokaisen toivelistan kärkeen. Onko kuluttajalle kaupassa enää edes tarjolla vaihtoehtoa, jos älypuhelin ei kiinnosta?

Ikävä vain, ettei kerran ostettu älylaite kestä ikuisesti. Kun näistä laitteista tuli henkilökohtaisia, niistä tuli samalla taloudellisia rasitteita, siis pakollisia toistuvaismenoja itse kullekin. Hankinnan lisäksi tulevat korjauskulut, sillä ainakaan vielä älylaitteet eivät taida korjata itse itseään. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa niihin.

Entä sitten tulevaisuus? Otetaan esimerkiksi meitä väijyvät muistisairaudet, jotka nekään eivät koske vain vanhuksia. Kun yksinkertaisinkin näppäily unohtuu ja salasanojen taakse viety tieto myös jää sinne? Koko elämänsä älylaitteeseensa kirjannut ei enää muistakaan, mihin kirjautua, miten maksaa lasku, kenen kanssa asioida. Harva haluaa paljastaa salasanojaan siinä vaiheessa, kun vielä muistaa ne. Kun ei enää muista, on myöhäistä. Miten asiat hoituvat silloin? 

En tietenkään toivo mitään yhteiskunnan toimintoja lamauttavaa katastrofia. Joskus sitä vain miettii, miten täällä pärjätään, jos kaikki se helppo ja ihmeellinen tekniikka pettää. Hautautuuko kaikki tietomme silloin kertaheitolla jonnekin tavoittamattomiin?