Teemasta toiseen

Kun tutkii listaa kymmenen televisiokanavan viikon katsotuimmista ohjelmista, huomaa kuuluvansa selvään vähemmistöön. Eikä se haittaa yhtään, päinvastoin. Vain ykköskanavan uutisia olen katsonut yli 900 000 muun kanssa.

Vähemmistöön tietenkin vie mielestäni sisällöltään mielenkiintoisin kanava, yhdistetty Teema & Fem. Sen ohjelmat tuskin tavoittavat niitä, jotka saavat elämäänsä enemmän lukemattomista viihde-, visailu- ja tosi-tv-ohjelmista – ja mahdollisuuden käydä mainostauolla jääkaapilla.

Sille, joka viihtyy kiinnostavien dokumenttien ja dokumenttisarjojen, hyvien draama- ja rikossarjojen ja elokuvien sekä erilaisen tosi-tv:n parissa, Teema & Fem tarjoaa päivittäin syyn avata televisio.

Ilman omaa puutarhaa ja parvekettakin juuri päättynyt ruotsalainen Puutarhakausi oli mitä nautittavinta seurattavaa. Sen lempeä tunnelma ja tekijänelikko (sekä naapurissa laiduntaneet lehmät) saivat unohtamaan kaupungin hälyn ja ajatuksissa siirtymään aluksi aika rempallaan olleeseen maaseutuidylliin. Moninaiset käsin toteutetut ideat, kuten vanhoin työkaluin koristeltu portti, tekivät puutarhasta ja sen ympäristöstä persoonallisen.

Äskettäin päättyi myös moni muu kiinnostava sarja, kuten eriäviin näkemyksiin perustuva keskusteluohjelma Ideoiden maailma, taideteosten alkuperää jäljittänyt Taidetutkimukset ja vanhojen rakennusten menneisyyteen pureutunut Talot huokuvat historiaa. Ajatukset avartuvat, tieto lisääntyy ja toivo säilyy: vielä on niitä, jotka eivät halua sotkea kaikkeen digiä ja tekniikkaa.

Kiehtova maailma puolestaan vie nojatuolimatkalle milloin minnekin. Toisella tapaa niin tekevät myös haastatteluohjelmat Skavlan ja Efter Nio.

Vaikka televisiotarjonnassa usein ärsyttää uusintojen runsaus, toisinaan kuitenkin esimerkiksi jokin hyvin tehty draamasarja kestää useita katsomiskertoja. Hakematta mieleen tulevat tanskalainen Vallan linnake ja ykköskanavalla esitetty brittiläinen Downton Abbey. Myös ruotsalaisen Solsidanin henkilögalleria vetää välillä puoleensa. Nyt toista kierrosta käyvä ruotsalainen Aika on meidän vihjannee siihen, että uusi kausi on tulossa.

Niin paljon muuta, ettei sanotuksi saa.

Jos taas yleensä valitsee mieluummin jonkin toisen kuin Teema & Fem -kanavan, kumpi mahtaa vaikuttaa valintaan enemmän: ohjelmiston sisältö vai se, että monen ohjelman kieli on ruotsi? 

Ajatuksia avartavia keskusteluja

Ruotsalaisessa Daniel Sjölinin juontamassa keskusteluohjelmassa Ideoiden maailma (Teema Fem) yksi vieras esittää väitteen ja perustelee sen ja kaksi muuta, toista mieltä olevaa ruotivat sitä omien näkemystensä pohjalta. Keskustelijoina on muun muassa filosofeja, professoreja, historioitsijoita, valtiotieteilijöitä ja mediatutkijoita.

Esitetyt väitteet on tiivistetty kysymysten muotoon: Tekeekö työyhteiskunta meistä orjia? Tekevätkö negatiiviset ajatukset maailmasta paremman paikan? Onko korkeakoulutus vapaapudotuksessa eli ylenkatsotaanko yhteiskunnassa sivistystä? Voiko maallistuminen olla kristillistä? Onko kapitalismi kestämätöntä? Onko rasismi rakenteellinen ongelma? 

Kahdessa viimeisessä osassa keskustellaan aiheista Kuuluuko elämisen sattua? ja Onko nationalismi vaarallista? 

Toistaiseksi kiivainta väittelyä on syntynyt kapitalismista ja rasismista. Vaikka mielipiteet eroavat jyrkästikin, keskustelijat ovat pysyneet asiallisina. He kykenevät kuuntelemaan toisiaan eivätkä nimittele saati uhkaile toisin ajattelevaa.

Keskusteluasetelmassa väitteen esittäjällä näyttää alun alkaen olevan altavastaajan rooli: hänellä on vastassaan kaksi vastaväittäjää, jotka edustavat yhteiskunnassa hallitsevampaa näkemystä kuin esitetty väite.

Katsojan on tietenkin keskustelijoita helpompi pysytellä objektiivisena. Tarjolla on paljon erilaisia perusteltuja näkemyksiä, joita hän voi mielessään punnita. Koska itse ei kuitenkaan tule ajatelleeksi asioita kaikista näkökulmista, jokaisen sanottavaan on hyvä keskittyä.

Isoja aiheita käsittelevä ohjelma sopii vastapainoksi tähän aikaan, jolloin sosiaalisessa mediassa melkein mikä tahansa asia voi nostaa myrskyn vesilasissa. Kuulemma.

Moni meistä tunnistanee mielipiteenilmaisuun liittyvän ongelman. Kun omista poikkeaviin mielipiteisiin reagoidaan tunnepitoisesti, teräväkin näkö- tai kuuloaisti käy sameaksi. Jan Philipp Sendkerin romaanissa viisas vanhempi mies sanoo sokeutuneelle nuorellemiehelle, että jos haluaa nähdä asioiden ytimeen, silmistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihminen luottaa aivan liikaa siihen, mitä silmillään havaitsee, ja häikäistyy siitä. 

Raivo meidät sokaisee ja kuurouttaa. Tai pelko. Kateus, epäluottamus. Maailma supistuu, menee aivan sijoiltaan, kun ihminen vihaa tai pelkää. 

(J. P. Sendker) 

• • • 

Tunnekuohun aiheuttamassa näköaistin menetyksessä on toisaalta myönteinenkin puolensa: 

Se tosiseikka, että rakkaus on sokea, antaa meille kaikille mahdollisuuden tulla rakastetuksi. (David Richo)