Ruotsalaisessa Daniel
Sjölinin juontamassa keskusteluohjelmassa Ideoiden maailma (Teema Fem) yksi vieras esittää väitteen ja
perustelee sen ja kaksi muuta, toista mieltä olevaa ruotivat sitä omien
näkemystensä pohjalta. Keskustelijoina on muun muassa filosofeja, professoreja,
historioitsijoita, valtiotieteilijöitä ja mediatutkijoita.
Esitetyt väitteet on tiivistetty kysymysten muotoon: Tekeekö työyhteiskunta meistä orjia? Tekevätkö negatiiviset ajatukset maailmasta paremman paikan? Onko korkeakoulutus vapaapudotuksessa eli ylenkatsotaanko yhteiskunnassa sivistystä? Voiko maallistuminen olla kristillistä? Onko kapitalismi kestämätöntä? Onko rasismi rakenteellinen ongelma?
Kahdessa viimeisessä osassa keskustellaan aiheista Kuuluuko elämisen sattua? ja Onko nationalismi vaarallista?
Toistaiseksi kiivainta väittelyä on syntynyt kapitalismista ja rasismista. Vaikka mielipiteet eroavat jyrkästikin, keskustelijat ovat pysyneet asiallisina. He kykenevät kuuntelemaan toisiaan eivätkä nimittele saati uhkaile toisin ajattelevaa.
Keskusteluasetelmassa väitteen esittäjällä näyttää alun alkaen olevan altavastaajan rooli: hänellä on vastassaan kaksi vastaväittäjää, jotka edustavat yhteiskunnassa hallitsevampaa näkemystä kuin esitetty väite.
Katsojan on tietenkin keskustelijoita helpompi pysytellä objektiivisena. Tarjolla on paljon erilaisia perusteltuja näkemyksiä, joita hän voi mielessään punnita. Koska itse ei kuitenkaan tule ajatelleeksi asioita kaikista näkökulmista, jokaisen sanottavaan on hyvä keskittyä.
Isoja aiheita käsittelevä ohjelma sopii vastapainoksi tähän aikaan, jolloin sosiaalisessa mediassa melkein mikä tahansa asia voi nostaa myrskyn vesilasissa. Kuulemma.
Moni meistä tunnistanee mielipiteenilmaisuun liittyvän ongelman. Kun omista poikkeaviin mielipiteisiin reagoidaan tunnepitoisesti, teräväkin näkö- tai kuuloaisti käy sameaksi. Jan Philipp Sendkerin romaanissa viisas vanhempi mies sanoo sokeutuneelle nuorellemiehelle, että jos haluaa nähdä asioiden ytimeen, silmistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihminen luottaa aivan liikaa siihen, mitä silmillään havaitsee, ja häikäistyy siitä.
Raivo meidät sokaisee ja kuurouttaa. Tai pelko. Kateus, epäluottamus. Maailma supistuu, menee aivan sijoiltaan, kun ihminen vihaa tai pelkää.
Esitetyt väitteet on tiivistetty kysymysten muotoon: Tekeekö työyhteiskunta meistä orjia? Tekevätkö negatiiviset ajatukset maailmasta paremman paikan? Onko korkeakoulutus vapaapudotuksessa eli ylenkatsotaanko yhteiskunnassa sivistystä? Voiko maallistuminen olla kristillistä? Onko kapitalismi kestämätöntä? Onko rasismi rakenteellinen ongelma?
Kahdessa viimeisessä osassa keskustellaan aiheista Kuuluuko elämisen sattua? ja Onko nationalismi vaarallista?
Toistaiseksi kiivainta väittelyä on syntynyt kapitalismista ja rasismista. Vaikka mielipiteet eroavat jyrkästikin, keskustelijat ovat pysyneet asiallisina. He kykenevät kuuntelemaan toisiaan eivätkä nimittele saati uhkaile toisin ajattelevaa.
Keskusteluasetelmassa väitteen esittäjällä näyttää alun alkaen olevan altavastaajan rooli: hänellä on vastassaan kaksi vastaväittäjää, jotka edustavat yhteiskunnassa hallitsevampaa näkemystä kuin esitetty väite.
Katsojan on tietenkin keskustelijoita helpompi pysytellä objektiivisena. Tarjolla on paljon erilaisia perusteltuja näkemyksiä, joita hän voi mielessään punnita. Koska itse ei kuitenkaan tule ajatelleeksi asioita kaikista näkökulmista, jokaisen sanottavaan on hyvä keskittyä.
Isoja aiheita käsittelevä ohjelma sopii vastapainoksi tähän aikaan, jolloin sosiaalisessa mediassa melkein mikä tahansa asia voi nostaa myrskyn vesilasissa. Kuulemma.
Moni meistä tunnistanee mielipiteenilmaisuun liittyvän ongelman. Kun omista poikkeaviin mielipiteisiin reagoidaan tunnepitoisesti, teräväkin näkö- tai kuuloaisti käy sameaksi. Jan Philipp Sendkerin romaanissa viisas vanhempi mies sanoo sokeutuneelle nuorellemiehelle, että jos haluaa nähdä asioiden ytimeen, silmistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihminen luottaa aivan liikaa siihen, mitä silmillään havaitsee, ja häikäistyy siitä.
Raivo meidät sokaisee ja kuurouttaa. Tai pelko. Kateus, epäluottamus. Maailma supistuu, menee aivan sijoiltaan, kun ihminen vihaa tai pelkää.
(J. P. Sendker)
• • •
Tunnekuohun aiheuttamassa näköaistin menetyksessä on toisaalta myönteinenkin puolensa:
Se tosiseikka, että rakkaus on sokea, antaa meille kaikille mahdollisuuden tulla rakastetuksi. (David Richo)
• • •
Tunnekuohun aiheuttamassa näköaistin menetyksessä on toisaalta myönteinenkin puolensa:
Se tosiseikka, että rakkaus on sokea, antaa meille kaikille mahdollisuuden tulla rakastetuksi. (David Richo)
