Vuosi sitten painajaismaisissa olosuhteissa kylmälaitteen
koko energia meni ihmisen tapaan enää vain hengittämiseen. Muu toiminta kävi
jokseenkin mahdottomaksi.
Ihmisiässä mitattuna (todennäköisesti) 20-vuotias pakastin
olikin jo vanha. Se ja samanikäinen elinkumppaninsa jääkaappi saivat siis lähteä
ja antaa tilaa uusille kyvyille. Niinhän elämässä usein käy.
Sähkölaskuista on tullut tarkistettua vain euromäärä, joten äskettäin
saamani tieto sähkönkulutuksen kehityksestä osoittautui suorastaan
dramaattiseksi. Kuluneen vuoden aikana muutenkin vaatimaton kulutus on pudonnut
peräti yli 41 prosenttia. Aiempi hehkulamppujen vaihto led-lamppuihin kuulostaa
nyt vaikutukseltaan hyttysen ininältä energiasyöpön laitteen vaihtoon
verrattuna. (Todettakoon, että muu sähkönkulutukseen vaikuttava eläminen on
pysynyt ennallaan.)
Koska sähkönkulutukseni on kaikkiaan vähäistä, noinkaan
suuri pudotus ei suuremmin tunnu maksettavissa euroissa.
Mutta mitä merkitystä sillä oikeastaan on, että yksittäinen
ihminen yrittää vähentää kotinsa sähkönkulutusta, kun samaan aikaan lähes
kaikki uusi, mitä käytettäväksi kehitetään, toimii sähköllä? Sillä korvataan jopa
liikunnallisesti hyödyllinen ihmisenergia, kun ei ”tarvitse” rasittaa kehoa. Sen
vuoksi toisaalla vähennetty sähkönkulutus pitää kokonaiskulutuksen vähintään samana tai kasvattaa sitä.
Ihmissuhteissa näyttää usein olevan tapana kyllästyä vanhaan
ja vaihtaa uuteen, nuorempaan. Viivadiagrammissa kuvattuna toisten energiankulutus kääntyisi
jyrkkään nousuun, toisten taas laskuun.
