Seura tekee kaltaisekseen

 

Vajaa neljä vuotta sitten maailman näyttämölle astui muuan tragikoominen hahmo. Roolissaan hän on päässyt veljesseuraan, jonka kanssa on ilmeisen hauskaa pelata erilaisia valtapelejä. Samalla mallioppiminen on muokannut tätä hahmoa yhä röyhkeämmin itsevaltaiseen suuntaan.

Alkuviehätyksen jälkeen välit näihin uusiin sydänystäviin eivät ole säilyneet kovin kaverillisina, asiallisista nyt puhumattakaan. Mutta aina voi muuten seurata kokeneempien esimerkkiä.

Kun veli Kiinassa säätää kansalaistensa oikeuksia rajusti rajoittavia lakeja, tragikoominen hahmo omassa maassaan pyrkii samaan kohdalleen osunutta hyvin valitettavaa onnenkantamoista hyväksi käyttäen. Päämääränä on saada samanmielisten laaja enemmistö oikeusoppineita talutusnuoraan, mikä vaikuttaisi vielä pitkään tragikoomikon jo poistuttua näyttämöltä.

Vastapeluri Venäjällä sopii loistavasti tragikoomikon seuraan, sillä kummallakin on verissä taito syyttää toisia kaikesta, missä syyllisiä etsitään.

Ei pidä unohtaa veljeä Pohjois-Koreassa. Hän antaa silloin tällöin oppitunteja siitä, miten pelataan ydinasepelejä. Ja sitten uhotaan niin, että savu nousee.

Neljäs esikuvaksi noussut kovanaama päätti olla lähtemättä virasta, vaikka itsekin myöntää, että siinä on ”ehkä tullut oltua jo liian kauan”, peräti 26 vuotta. Kansalaisten rohkeasta vastustuksesta huolimatta tai pikemminkin sen takia epärehellisen vaalivoiton saanut veli valkovenäläinen joutui äskettäin turvautumaan salaisiin virkaanastujaisiin.

Kuinka ollakaan, myös tragikoominen hahmo on antanut ymmärtää, ettei aio noin vain hyväksyä oman maansa vaalitulosta marraskuussa, mikäli se on hänelle epäedullinen. Jos siis virkaan valitaan vastaehdokas, itsepäisesti asemastaan kiinni pitävä häviäjä saattaa noloimmillaan joutua kokemaan entisen suomalaispoliitikon kohtalon. 

No, (entinen?) suurvalta tuskin on suistunut vielä sellaiseen demokratian alennustilaan, jossa olkia kohotellen todetaan, että pojat ovat poikia, annetaan heidän leikkiä.

Jos taas tragikoomikko tulee jollain konstin valituksi uudelleen, siintääkö jossain taivaanrannassa jo Gileadin kylmä valo?

 

Gilead viittaa Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi.

Kauhujen ajan veljespiiri

Nykyeurooppalainen luultavasti tietää, missä päin maailmaa valtaan päässyt populismi jyllää ja pahimmat räyhähenget hallitsevat. Vaikkei erityisemmin seuraisi uutisia, tuskin voi välttyä kuulemasta, millaista meno on esimerkiksi Brasiliassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa. Pohjois-Koreaa pitää aisoissa yksinvaltias, joka uhoaa maailmalle säästeliäämmin ja käyttää mieluummin täsmäiskuja.

Sen sijaan moni nykyeurooppalainen ei välttämättä tule ajatelleeksi, ei osaa kuvitella tai ei edes tiedä, että Eurooppaa hallitsi kerran ihmisluonteen nurjamielisin keskittymä. Kukaan tuskin pääsee koskaan unohtamaan Saksan Hitleriä (1889–1945), mutta kyse ei ole vain hänestä. Samaan aikaan hallitsivat hänen virkaveljensä Espanjan Franco (1892–1975), Italian Mussolini (1883–1945) sekä Neuvostoliitossa Stalin (1878–1953).

Jos nykyään pääasiallinen keino – kenen tahansa käytettävissä – levittää epävarmuutta ja pelkoa ovat sanat, milloin valheeseen, milloin uhkailuun kiedotut, 1930-luvulla ja 1940-luvulla diktaattorikollegoiden sanat olivat käskyjä, joista seurasi kammottavia tekoja.

Tästä ajasta katsottuna Eurooppa on totisesti elänyt pelossa.

Diktaattorit eivät tunne käsitettä ihmisarvo. Toista mieltä oleminen ja julkinen arvostelu ovat tuolloin tienneet sen esittäjälle vankeutta tai varmaa kuolemaa. Joissain sivistyneinä pidetyissä maissa käytäntö elää edelleen ja jopa vahvistuu. Pystyykö internetissä melskaava suomalainen tai kukaan muukaan toisenlaisissa oloissa elämänsä elänyt todella ymmärtämään tuota historian aikaa ja todellisuutta?

Luultavasti ei, ainakaan niin kauan kun kaikki valta omassa kotimaassa ei päädy yksiin käsiin. Viime vuoden joulukuussa julkaistun The Global State of Democracy 2019 -raportin (Helsingin Sanomat 4.12.) mukaan maailmassa on enää 21 vahvaa demokratiaa. Tilannetta voi pitää huolestuttavana: vaikka demokratioiden määrä kaikkiaan on lisääntynyt vuodesta 1980, niiden laatu on heikentynyt.

Raportin julkaissut kansainvälinen IDEA-järjestö (International Institut for Democracy and Electoral Assistance) käyttää vahvan demokratian mittareina edustuksellista hallintoa, perusoikeuksien toteutumista, vallanpidon läpinäkyvyyttä ja kontrollia, puolueetonta virkamieskoneistoa sekä kansalaisten osallistumista.