Nykyeurooppalainen luultavasti tietää, missä päin maailmaa
valtaan päässyt populismi jyllää ja pahimmat räyhähenget hallitsevat. Vaikkei
erityisemmin seuraisi uutisia, tuskin voi välttyä kuulemasta, millaista meno on
esimerkiksi Brasiliassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa. Pohjois-Koreaa pitää
aisoissa yksinvaltias, joka uhoaa maailmalle säästeliäämmin ja käyttää
mieluummin täsmäiskuja.
Sen sijaan moni nykyeurooppalainen ei välttämättä tule
ajatelleeksi, ei osaa kuvitella tai ei edes tiedä, että Eurooppaa hallitsi kerran
ihmisluonteen nurjamielisin keskittymä. Kukaan tuskin pääsee koskaan unohtamaan
Saksan Hitleriä (1889–1945), mutta kyse ei ole vain hänestä. Samaan aikaan hallitsivat hänen virkaveljensä
Espanjan Franco (1892–1975), Italian
Mussolini (1883–1945) sekä
Neuvostoliitossa Stalin (1878–1953).
Jos nykyään pääasiallinen keino – kenen tahansa käytettävissä –
levittää epävarmuutta ja pelkoa ovat sanat, milloin valheeseen, milloin
uhkailuun kiedotut, 1930-luvulla ja 1940-luvulla diktaattorikollegoiden sanat
olivat käskyjä, joista seurasi kammottavia tekoja.
Tästä ajasta katsottuna Eurooppa on totisesti elänyt
pelossa.
Diktaattorit eivät tunne käsitettä ihmisarvo. Toista mieltä
oleminen ja julkinen arvostelu ovat tuolloin tienneet sen esittäjälle vankeutta
tai varmaa kuolemaa. Joissain sivistyneinä pidetyissä maissa käytäntö elää
edelleen ja jopa vahvistuu. Pystyykö internetissä melskaava suomalainen tai
kukaan muukaan toisenlaisissa oloissa elämänsä elänyt todella ymmärtämään tuota historian aikaa ja todellisuutta?
Luultavasti ei, ainakaan niin kauan kun kaikki valta omassa kotimaassa
ei päädy yksiin käsiin. Viime vuoden joulukuussa julkaistun The Global State of Democracy 2019 -raportin
(Helsingin Sanomat 4.12.) mukaan maailmassa on enää 21 vahvaa demokratiaa. Tilannetta
voi pitää huolestuttavana: vaikka demokratioiden määrä kaikkiaan on lisääntynyt
vuodesta 1980, niiden laatu on heikentynyt.
Raportin julkaissut kansainvälinen IDEA-järjestö (International
Institut for Democracy and Electoral Assistance) käyttää vahvan demokratian
mittareina edustuksellista hallintoa, perusoikeuksien toteutumista, vallanpidon
läpinäkyvyyttä ja kontrollia, puolueetonta virkamieskoneistoa sekä kansalaisten
osallistumista.
