Kattelus (elimäkel.
subst.) Jokin pienen lapsen piirtämä tai
rakentama, josta pitäisi tietää, mikä se on.
Toisinaan ristikoita ratkoessa minikokoisen ruudun kuvavihje
ei millään avaudu, kunnes pitkän ajan kuluttua huomaa hahmottaneensa kuvan
aivan väärin. Vaikea sanoa, onko kyseessä kuvan tekijän tahallinen hämäys vai
oma tunnistushäiriö.
Ylen verkkoartikkelissa 14.5. Valamon luostari hääti asukkaita paikallinen opas ja matkailuyrittäjä Irina Smirnova esittelee kallioseinämän, jossa voi nähdä kahdet ihmiskasvot. Smirnova jopa tunnistaa siinä kaksi henkilöä kansalliseepos Kalevalasta: ”Katsokaa, kuin ilmetty Lemminkäinen ja hänen äitinsä.” Nimeäminen tekeekin kasvoista entistä todellisemmat.
Kallioon ”hakattu” Lemminkäinen äiteineen tuo mieleen aivan toisenlaisen kuvan. Kun valokuvaaja Stefan Bremer eräässä tilaisuudessa esitteli tuotantoaan, hän näytti myös otoksen vihreän rekan perästä. Aivan ensimmäinen reaktioni oli kummastus: kaikenlaista tämä taitava kuvaaja yleisölleen näyttääkin.
Seuraavassa hetkessä, ennen Bremerin omaa selitystä, tajusin, mitä hän oli nähnyt. Rekan vihreisiin takaoviin oli ilmeisesti teiden nostattamasta tummasta tomusta muodostunut niin ikään kuva kasvoista, helposti tunnistettavat sen perusteella, millaiseksi perinteinen taide on kautta aikojen Jeesuksen kuvannut.
Ylen verkkoartikkelissa 14.5. Valamon luostari hääti asukkaita paikallinen opas ja matkailuyrittäjä Irina Smirnova esittelee kallioseinämän, jossa voi nähdä kahdet ihmiskasvot. Smirnova jopa tunnistaa siinä kaksi henkilöä kansalliseepos Kalevalasta: ”Katsokaa, kuin ilmetty Lemminkäinen ja hänen äitinsä.” Nimeäminen tekeekin kasvoista entistä todellisemmat.
Kallioon ”hakattu” Lemminkäinen äiteineen tuo mieleen aivan toisenlaisen kuvan. Kun valokuvaaja Stefan Bremer eräässä tilaisuudessa esitteli tuotantoaan, hän näytti myös otoksen vihreän rekan perästä. Aivan ensimmäinen reaktioni oli kummastus: kaikenlaista tämä taitava kuvaaja yleisölleen näyttääkin.
Seuraavassa hetkessä, ennen Bremerin omaa selitystä, tajusin, mitä hän oli nähnyt. Rekan vihreisiin takaoviin oli ilmeisesti teiden nostattamasta tummasta tomusta muodostunut niin ikään kuva kasvoista, helposti tunnistettavat sen perusteella, millaiseksi perinteinen taide on kautta aikojen Jeesuksen kuvannut.
Kaikki eivät välttämättä näe samoin kuin Smirnova tai Bremer. Visuaalinen hahmotuskyky on tärkein tapa havaita ja oivaltaa, mutta kaikilla se ei toimi yhtä vahvasti. Ainakaan näissä tapauksissa siitä tuskin kannattaa huolestua. Eivät kai ne erikoiset pilvimuodostelmatkaan kaikille salaisuuttaan paljasta.
Ihmisen havainnot ovat suuresti riippuvaisia aivojen toiminnasta eli siitä, miten aivot käsittelevät ja tulkitsevat aistihavaintoja. Aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä tutki neurologi Oliver Sacks (1933–2015), jonka kirjan Mies joka luuli vaimoaan hatuksi (1988) luin jokunen vuosi sitten. Kirjassa Sacks kertoo erilaisista hahmotushäiriöistä kärsivistä potilaistaan inhimillisesti ja lämpimästi. Jo teoksen nimestä voi päätellä, että siinä sukelletaan hämmentävän outoon maailmaan.
Teoksessaan Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia (2011) Sacks joutui – surulista kyllä – seuraamaan myös omaa tapaustaan. Lisää tarinoita ihmismielen moninaisuudesta lupaa Antropologi Marsista (2006), joka aiheen innoittamana oli nyt lainattava. Tällaisia kirjoja luettuaan tekee mieli todeta kuten veljessarjan Lauri: ”Kiitä että on aivosi eheä.”
