”Hankaloittavien säädösten purkaminen on osa keskustan
tavoitetta Suomen kuntoon laittamiseksi. Yhä useampi tarvitsee työtä ja
toimeliaisuutta. Siten pidämme pyörät pyörimässä ja voimme myös pitää huolta
itsestämme ja toisistamme, tänään ja huomenna.”
303 purettua normia -listan aluksi selvennetään, mitä
tarkoittaa asiallinen byrokratia ja turha byrokratia. Norminpurkutalkoissa
normille on löydetty monta synonyymia. Purkamista ei ole katsottu
tarpeelliseksi selittää talkoista puhumattakaan. Talkoissahan keskeistä on
vapaaehtoisuus ja yleensä autettava kiittää osallistujia kestityksellä. Jos
ajatellaan hallituksen järjestämiä talkoita, tarjolla ei ole edes porkkanoita.
Hallitus on puoliväliriihessään 25.4.2017 päättänyt muun
muassa selvittää, mitä työnantajan suunnittelu‐ ja raportointivelvoitteita
voidaan keventää. Sama taho yrittää toisaalta väen väkisin heittää kaikki
mahdolliset normit ja pakotteet yhden kansalaisryhmän, työttömien, niskaan.
303-listan perusteella puretuksi ei saatu esimerkiksi
seuraavia ehdotuksia (202 ehdotusta
turhan sääntelyn ja byrokratian purkamiseksi): Työttömillä olisi
mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä ilman, että se vähentää työttömyysturvaa. Toiseksi, työttömiltä poistettaisiin velvollisuus ilmoittaa vapaaehtoistyön tekemisestä. Miten olisi kansalaistottelemattomuus: älä ilmoita. Muistetaan vain kiistelty,
äskettäin hyväksytty hallintarekisterilaki.
Tekemistä ja toimeliaisuutta työttömiltä kyllä vaaditaan
mutta ohjakset kireällä aina ja kaikessa. Vapaaehtoistyöhön taas kuuluu ilo
sekä vapaus ja halu tehdä. Kuinka paljon onkaan tässä maassa tehty arvokasta
työtä omasta halusta ja palkatta! Kukaan ei tiedä, kuinka paljon siinä on
säästetty valtionkin rahoja.
Mainitussa puoliväliriihessä on keskusteltu myös työttömän
omaehtoisesta koulutuksesta, siis sellaisesta, johon hän omasta
kiinnostuksestaan haluaisi hakeutua. Miten ajattelee päättäjä? ”Hallitus linjaa
kesäkuun loppuun mennessä TEM:n (työ- ja elinkeinoministeriön) selvityksen perusteella voidaanko tarkasti rajatuissa tapauksissa ja perustelluista syistä omaehtoisen
koulutuksen tarveharkinnasta luopua.
Selvityksessä otetaan huomioon profilointimallin käyttö omaehtoisen opiskelun tarveharkinnassa.”
(Kursivointi minun)
Myös tässä asiassa ollaan työttömien esittämien
puheenvuorojen perusteella kaukana siitä, että lakeja tulkittaisiin
kansalaisystävällisesti, kuten asiallisen byrokratian yksi kohta kuuluu.
Hallituksen esittämä malli aktivoida työttömiä on saanut
paljon palstatilaa. Ensimmäiseksi on yleensä lähdetty
esittelemään asiaa mielestäni väärästä päästä, siis siitä, että työttömän olisi tehtävä
vähintään yksi työhakemus viikossa. Voi sitä ilakointia: ihanhan siinä hiki
tulee puurtaessa, on moni säännöllisen palkan saaja kaiketi naureskellut.
Tuskan hiki voi silti monelle tullakin, sillä jokaisen
alalla ei työpaikkoja ole tarjolla viikoittain haettavaksi. Kun lakiesityksen uutisoinnin
jälkeen alettiin puhua hakemustehtailusta, esityksen laatijoiden puolelta kiirehdittiin
selventämään, että minkä tahansa työpaikan hakeminen ei käy, vain sopivan.
Yrityksiä halutaan kyllä suojata hakemusruuhkalta, hakijan vaihtoehdot sen
sijaan vähenevät vähenemistään ja paineet vain kasautuvat.
Sopiva? Työvoimaviranomainenko sen tietää, mikä on
kullekin sopiva työ? Te-palveluiden järjestelmässä ei ole edes ammattinimikkeitä
kuin rajallinen valikoima. Katsotaanko, että jokainen on koulutuksesta riippumatta sopiva niihin paikkoihin,
joita eniten on tarjolla? Hyvä myyjä saa olla ylpeä työstään, mutta kaikista ei
myyjän työhön ole, puhelimessakaan. Kokkina ei pärjää jokainen
kaurapuuronkeittäjä.
