Juuri ennen kesälomaa

Toisia innostavat meneillään olevat PyeongChangin talviolympialaiset, toiset taas elävät nykyhetkeä mieluummin tulevan odotuksessa. Kyse on tietenkin kesälomasta. Ajatus lomasta tuntuu joillekin toimivan ainoana pontimena jaksaa työssä.

Jokaiselle suotakoon se onnen hetki, kun pääsee rientämään kesälaitumille. Pitkä odotus ja kärsimättömyys saattavat kuitenkin viime metreillä saada tarkkaavaisuuden työpaikalla herpaantumaan niin, että siitä aiheutuu harmia jollekin toiselle.

Jokunen vuosi sitten kävin kesällä silmälääkärissä. Kerrottiin, että hän olisi juuri jäämässä lomalle, mutta aika järjestyi vielä ennen sitä. Kun sitten aloin hankkia uusia silmälaseja, silmälasiliikkeessä huomattiin, että reseptistä puuttui jokin oleellinen merkintä. Jouduin odottelemaan silmälääkärin lomaltapaluuta. Alekauden mallisto ehti sopivasti vaihtua syysuutuuksiin.

Oleellinen puuttuva merkintä osoittautui lopulta numeroksi nolla.

Toisella kertaa jouduin kalliiseen hammasoperaatioon yksityiselle hammaslääkärille. Hän suostui hieman nyreästi ehdottamiini osamaksujärjestelyihin. Kenties hänen muille asiakkailleen ei tuottanut vaikeuksia maksaa kerralla reilusti yli 3 000 euron laskuja.

Operaatio vei kaikkine tutkimuksineen, viivästyksineen ja viimeistelyineen maaliskuusta kesäkuuhun. Kahdesti varsinaisen operaation jo sovittu aika peruttiin, niin että jännitykseni alkoi ja nousi ylimmilleen joka kerta uudelleen.

Viimeinen käynti oli juuri ennen juhannusta. Hammaslääkärillä näytti selvästi jo olevan hoppu hypätä autoonsa ja ajaa kohti yötöntä yötä.

Kun lähdettyäni kävelin kotiin, joka toisella askeleella uusi hammas kolahti vastinpariinsa. Soitto vastaanotolle varmisti asian: hammaslääkärin kesäloma oli alkanut. Jätin viestin.

Loma loppui aikanaan, ja minulle ilmoitettiin uusi aika. Kolahtelun korjaamiseksi riitti hionta, mutta se ei suinkaan ilahduttanut hammaslääkäriä. Hän haukkui assistenttinsa syystä, että tämä oli varannut moiseen niin paljon hänen kallista aikaansa. Kun olin lähdössä, sain kuulla sanat: Älä soita enää. 

Jos mistä, niin siitä kyseinen hammaslääkäri voi olla varma.

Kaikille samaa

Tällaisena päivänä päässä soi mikäs muu kuin Juice. Kun lumipöpperössä taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun, tulee kiusaus liittyä säästä valittajien joukkoon.

Joillekin mikään sää ei tunnu kelpaavan. Jos säiden herra toteuttaisi heidän toiveensa, talvisin olisi aina pieni määrä lunta ja muutama aste pakkasta. Kesän toivelistalla paistaisi aurinko ja olisi riittävän lämmintä, hiukan yli 20 astetta. Tosin jos lehtien otsikoita on uskominen, ”kaikki” haluaisivat silkkaa hellettä. Säiden kirjo supistuisi varsin kapea-alaiseksi, jos ihminen saisi päättää.

Säätila on kuitenkin asia, josta voi oikeasti todeta, että ennen oli paremmin. Kauniita kesäpäiviä riitti pitkäksi aikaa kerrallaan, niin myös kunnon talvikelejä. Ilmaston muututtua sää vaihtuu melkein päivittäin toiseksi, ja valitettavasti ne kunnon talvet ovat enää pelkkä muisto. Nyt yksittäiset lumimyräkätkin saavat maan kaaostilaan.

• • •

Koteja esittelevissä lehtijutuissa asukkaat usein kertovat viihtyvänsä parhaiten keittiössä. Siellä kokoonnutaan aterioille ja vietetään muutenkin aikaa perheen tai ystävien seurassa. Keittiön pöydän ääressä tehdään myös töitä tai läksyjä.

Jos keittiötä pidetään kodin tärkeimpänä ja viihtyisimpänä tilana, miksi meille tuputetaan kaikkialla olohuonetta? Kun suunnitellaan uutta tai kehitetään vanhalle tilalle uutta käyttöä, väistämättä saa jostain lukea, että ollaan tekemässä ”kaikille yhteistä olohuonetta”. Olipa kyseessä aukio, kirjasto, kauppakeskus tai jopa matkalippuja myyvä palvelupiste, suunnittelijat saavat saman ahaa-idean: Tehdään siitä olohuone!

Minunkin mielestäni keittiön puolella on viihtyisämpää.

Lankeemus ja ylösnousemus

Viime syksyn uutuutena Fem-kanavalla aloitti ruotsalais-norjalainen haastatteluohjelma Skavlan, johon juontaja Fredrik Skavlan oli saanut mukaan monien alojen kuuluisuuksia eri puolilta maailmaa. Syksyltä jäi kuitenkin nimiä paremmin mieleen kaksi tarinaa, jotka liittyivät työelämään ja edustivat lähinnä sen äärilaitoja.

Ensimmäisessä tapauksessa haastateltava kertoi yrityksestä, joka oli keksinyt oman keinonsa rajoittaa liian innokkaiden työntekijöiden ylitöiden tekemistä. Päivittäin kello 18 firmassa tapahtuu ylösnousemus: vaijerein kattoon kiinnitetyt työpöydät nousevat työntekijöiden ulottumattomiin. Mitäs teet, jos työvälineet menevät samaa tietä.

Hyvä keino muuten, mutta onkohan vähäkäyttöinen? Useimmillehan työväline on jo kasvanut erottamattomasti käteen kiinni. Työpaikalla tehtävää ylityötä voisi vastaavasti vähentää esimerkiksi sammuttamalla kaikki valot automaattisesti samaan aikaan. Ehkei kukaan sentään enää kännykän valossa viitsi raportteja tai taulukoita väkertää.

Toisessa tapauksessa sivuttiin aihetta ”sairaana töissä”. Kun edellisessä tapahtui ylösnousemus, tässä tapahtui lankeemus: esiintymässä olleen rockyhtyeen jäsen putosi lavalta ja mursi jalkansa. Skavlan muisteli yhdysvaltalaisen Foo Fighter -yhtyeen kahden jäsenen, Dave Grohlin ja Taylor Hawkinsin kanssa Götebogin konserttia, joka oli tyssätä heti alkuminuuteilla Grohlin loukkaantumiseen.

Grohl ei kuitenkaan ”vähästä” hätkähtänyt. Hän ei halunnut jättää työtehtävää väliin ja näin pettää lippunsa maksaneita kuulijoita, vaan vei parituntisen konsertin loppuun yleisön joukosta löytyneen lääkärin avulla. Lääkäri antoi Grohlille ensiapua ja kannatteli lopun aikaa tämän jalkaa käsissään, niin että rokkari saattoi tuolilla istuen jatkaa konserttia.

Kun terveys pettää, vaikeinta töistä pois jääminen on velvollisuudentuntoiselle ihmiselle. Luultavasti juuri useimmat esiintyvät taitelijat tuntevat sen painon raskaana niskassaan – sekä yleisön takia että tietenkin myös taloudellisessa mielessä.

Kuinka hyvin tai huonosti Foo Fightersin ruotsalaisyleisö olisi ymmärtänyt odotetun tapahtuman keskeyttämisen ja Grohlin lähdön sairaalaan? Siihen ei saatu vastausta, mutta konsertin jatkaminen todennäköisesti vain lisäsi yhtyeen suosiota.

Ei se silti tarkoita, että jokaisen pitäisi ottaa sankarin viitta harteilleen oman terveytensä kustannuksella.