Kiusantekijöiden vaalilait

On rajoituksia ja rajoituksia. Toisten tarkoituksena on suojella ja turvata elämää, toisten tarkoituksena taas vaikeuttaa sitä.

Ei enää yhtään haluaisi muistella loppuvuotta 2020 ja silloin Yhdysvalloissa pidettyjä, lievästi sanottuna eriskummallisia presidentinvaaleja. Hävinnyt republikaanipuolue ei kai koskaan täysin hyväksy lopputulosta, demokraattien Joe Bidenin voittoa. Jo silloin yritettiin kaivaa vaikka kiven alta jokin lainkohta, jolla tulos olisi saatu mitätöityä.

Niinpä republikaanit ovat kääntäneet katseen tulevaan. Koska heidän edellisiin vaaleihin tekemänsä ”ei-toivottujen” äänestäjien äänestysoikeutta koskevat rajoitukset eivät toimineet viime syksynä odotetusti, on äänestämistä hankaloittavien lakien säätämistä jatkettu.

Rajoittavien lakien sorvaaminen tuli uudelleen mahdolliseksi jo vuonna 2013, jolloin vuonna 1965 säädetty äänioikeuslaki (jolla kiellettiin tällaiset rajoitukset) kumottiin korkeimman oikeuden äänestyspäätöksellä. Vuoden 2016 vaaleissa 14 osavaltiolla oli käytössään uusia, äänestämistä vaikeuttavia lakeja. Viime vuonna osavaltioiden määrä kasvoi kolmella. Miljoonien äänioikeutettujen äänestäminen on estetty. (Kansan Uutiset 6.11.2018)  

Äskettäisen uutisen mukaan nyt myös esimerkiksi viime vaalien yllättäjä Georgia on lähtenyt samalle tielle. Siellä on säädetty uusi, erityisesti postiäänestystä vaikeuttava laki: Erikseen pyydettävän postiäänestyslipukkeen anomiseen annettu aika lyhenee. Äänestyslipukkeille tarkoitettujen laatikoiden sijoituspaikkoja ja käyttöaikoja rajataan. Äänestäjälle se tuskin tarkoittaa vain muutaman lisäkorttelin haittaa, vaan matka saattaa pidentyä satoja kilometrejä. Lisäksi postiäänestäjän on todistettava henkilöllisyytensä kuvallisella henkilötodistuksella.

Kuten uutiskuvista viime syksyltä muistetaan, kansalaisvelvollisuuttaan suorittamaan tulleiden jonot venyivät satojen metrien pituisiksi. Oman äänestysvuoron jonotus saattoi kestää peräti 8 tuntia, joten kannatti ottaa eväät mukaan. Monin paikoin myös vapaaehtoiset järjestöt ja ravintolat tarjosivat ruokaa ja juomaa.

Nyt georgialaiset lainsäätäjät ovat tehneet tämän kaltaisesta ruokatarjoilusta rikollista. Mitä pitäisi ajatella ihmisistä, jotka tieten tahtoen kieltävät avun tarjoamisen joskus hyvinkin raskaissa olosuhteissa?

Uusi laki koskee äänestäjien ohella myös piirikuntien vaalivirkailijoita: heiltä kielletään tauot ääntenlaskennan aikana. Unohda janosi ja nälkäsi ja pidättele, hyvä ihminen!  

Eikä tässä vielä kaikki. Lain myötä osavaltion vaalikomission johtajaa eivät enää valitse äänestäjät vaan poliitikot. Vaalikomissio puolestaan saa oikeuden tarvittaessa vaihtaa piirikuntien vaaliviranomaisia. Kuinkahan venyvä käsite on tarvittaessa? Lienee selvää, kenen tarpeista silloin lähdetään.

Kenties jonkun todellisuudesta irtautuneen amerikkalaisen päässä muhii toiveikas ajatus: Eikö olisi lakiviidakon sijaan ja yhtenäisyyden kannalta yksinkertaisinta säätää laki, jonka mukaan muilla kuin republikaaneilla ei ole oikeutta äänestää?

Lainsäädännössä kaikki ei ole kohdallaan, jos lähtökohtana on yhden puolueen tai ryhmittymän etu. Entä kuuluuko säätäjän pätevyysvaatimuksiin kiusantekijän mielenlaatu? Yhdysvallat äänestäjien oikeuksia rajoittavine lakeineen näyttää siinäkin asiassa pyrkivän kilpailemaan ”paremmuudesta” muiden suurvaltojen kanssa.

Järki vai tunteet

Parhaillaan luettavana olevan kirjan nimi kuvaa varsin osuvasti meneillään olevaa vaalitaistoa Yhdysvaltain herruudesta: Kaikki menee päin helvettiä − nurinkurinen kirja toivosta (2019). 

Sen kirjoittaja Mark Manson käyttää monessa kohdin termejä Ajattelevat aivot ja Tuntevat aivot miettiessään ihmisten suhtautumista kohtaamiinsa tilanteisiin.

Yhdysvalloissa presidentinvaalit ovat menneet hyvin syvälle tunteisiin ja muuallakin maailmalla varmaan pintaa syvemmälle. Ajattelevat aivot puolestaan ovat joutuneet vahvasti puolustuskannalle, elleivät suorastaan alakynteen. Tunteen voima on niin vahva, että se yleensä sumentaa järjen.

Mansonin kuvailussa Ajattelevat aivot pähkäilevät asioita horisontaalisesti (Kuinka nämä asiat liittyvät toisiinsa?), Tuntevat aivot ajattelevat vertikaalisesti (Kumpi näistä on parempi?). Ajattelevat aivot päättävät, kuinka asiat ovat; Tuntevat aivot päättävät, kuinka asioiden pitäisi olla.

Kun ihminen menee tunne edellä, hänen aivonsa järjestävät kokemukset arvojärjestykseen. Manson vertaa tätä alitajunnassa olevaan valtavaan kirjahyllyyn, jonka ylähyllylle on sijoitettu elämän parhaat ja tärkeimmät kokemukset (perhe, ystävät, suklaa) ja alahyllylle ikävimmät kokemukset (kuolemantapaukset, verot, ummetus). Lienee selvää, kummanlaisia kokemuksia Tuntevat aivot mieluiten haluavat hankkia.

Manson puhuu myös moraalikorokkeista, joita yhtenään pyrimme tasoittamaan. Moraalinen koroke tarkoittaa sitä käytöstämme ohjaavaa voimaa, joka niin hyvässä kuin pahassa haluaa tasata tilit ja kuuluu ihmisen psykologiseen luontoon. Jos siis joku tekee hyvän teon toiselle, tämä haluaa kiitokseksi tehdä vastapalveluksen; jos taas joku tekee pahoin, toinen tuntee halua vastata samalla mitalla.

Kuten Manson toteaa, tällaisesta punttien tasaamisesta on aikojen kuluessa muotoiltu erilaisia sääntöjä ja lakeja. Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Hammurabin laki Silmä silmästä, hammas hampaasta tai Raamatussa esitetty kultainen sääntö Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.

Kuluttava tunne on vienyt Yhdysvaltoja viimeiset neljä vuotta. Sen uuvuttava voima on heijastunut laajasti muuallekin, siksi sille toivoisi jo loppua. Kun ei kerta kaikkiaan enää jaksa.