Sen kirjoittaja Mark Manson käyttää monessa kohdin termejä Ajattelevat aivot ja Tuntevat aivot miettiessään ihmisten suhtautumista kohtaamiinsa tilanteisiin.
Yhdysvalloissa presidentinvaalit ovat menneet hyvin syvälle tunteisiin ja muuallakin maailmalla varmaan pintaa syvemmälle. Ajattelevat aivot puolestaan ovat joutuneet vahvasti puolustuskannalle, elleivät suorastaan alakynteen. Tunteen voima on niin vahva, että se yleensä sumentaa järjen.
Mansonin kuvailussa Ajattelevat aivot pähkäilevät asioita horisontaalisesti (Kuinka nämä asiat liittyvät toisiinsa?), Tuntevat aivot ajattelevat vertikaalisesti (Kumpi näistä on parempi?). Ajattelevat aivot päättävät, kuinka asiat ovat; Tuntevat aivot päättävät, kuinka asioiden pitäisi olla.
Kun ihminen menee tunne edellä, hänen aivonsa järjestävät kokemukset arvojärjestykseen. Manson vertaa tätä alitajunnassa olevaan valtavaan kirjahyllyyn, jonka ylähyllylle on sijoitettu elämän parhaat ja tärkeimmät kokemukset (perhe, ystävät, suklaa) ja alahyllylle ikävimmät kokemukset (kuolemantapaukset, verot, ummetus). Lienee selvää, kummanlaisia kokemuksia Tuntevat aivot mieluiten haluavat hankkia.
Manson puhuu myös moraalikorokkeista, joita yhtenään pyrimme tasoittamaan. Moraalinen koroke tarkoittaa sitä käytöstämme ohjaavaa voimaa, joka niin hyvässä kuin pahassa haluaa tasata tilit ja kuuluu ihmisen psykologiseen luontoon. Jos siis joku tekee hyvän teon toiselle, tämä haluaa kiitokseksi tehdä vastapalveluksen; jos taas joku tekee pahoin, toinen tuntee halua vastata samalla mitalla.
Kuten Manson toteaa, tällaisesta punttien tasaamisesta on aikojen kuluessa muotoiltu erilaisia sääntöjä ja lakeja. Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Hammurabin laki Silmä silmästä, hammas hampaasta tai Raamatussa esitetty kultainen sääntö Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.
Kuluttava tunne on vienyt Yhdysvaltoja viimeiset neljä vuotta. Sen uuvuttava voima on heijastunut laajasti muuallekin, siksi sille toivoisi jo loppua. Kun ei kerta kaikkiaan enää jaksa.