Texasin palkkionmetsästäjät

Taannoin brittitoimittaja Stacey Dooley seurasi dokumentissaan Yhdysvalloissa toimivaa palkkionmetsästäjää. Toiminta on maassa laillista. Ohjelman tyrmistyttävintä antia oli kohta, jossa palkkionmetsästäjä − toisin kuin poliisi − ei tarvinnut etsintälupaa voidakseen tunkeutua ihmisten fyysiselle yksityisalueelle eli kotiin.

Syyskuun alussa maan jo ennestään ikävimmältä kuulostavassa osavaltiossa Texasissa tuli voimaan tiukka aborttilaki, jonka mukaan raskaudenkeskeytys on laiton jokseenkin kaikissa tilanteissa. Laki antaa samalla kelle tahansa ulkopuoliselle henkilölle oikeuden nostaa kanne ja viime kädessä rahastaa naisen ahdingolla, jos tuomioistuin asian niin päättää, ja miksei päättäisi. Ei mitään väliä, että kyse on naisen henkilökohtaisimmasta asiasta.

Miten tällainen laki vaikuttaa kansalaisiin yksilöinä ja yhteisönä?

Tekeekö abortin suorittaneen lääkärin tai muun avustajan ilmiannosta luvattu 10 000 dollarin palkkio toisista alituisia kyttääjiä ja ”helpon” rahan tavoittelijoita? Tuleeko heistä omanlaisiaan paparazzeja tai peräti stasilaisia, jotka seuraavat kohdettaan niin kauan, että onnistuvat nappaamaan varman tiedon? Korotetaanko ilmiantajat texasilaiseliittiin vai joutuvatko he itse lopulta jahdatuiksi? Koko Texashan ei sentään jaa lainlaatijoiden näkemystä.

Entä sitten raskaaksi tulleet naiset, joista 1. syyskuuta tehtiin kertaheitolla lainsuojattomia. Uusi lakihan on laadittu suojaamaan niitä, joita ei vielä ole olemassa. Kenelle nainen voi uskoutua, kehen luottaa, jos raskaus ei olekaan hänelle iloinen, toivottu uutinen? Joutuuko hän pelkäämään mahdollisuutta, että jopa omat ystävät ja sukulaiset voivat Juudaksen tavoin kavaltaa hänet rahasta? Miksi naisen on kannettava seuraus, jos raskaus on alkanut miehen tekemästä raiskauksesta? Miten voi kestää sen, että ei itse saa päättää oman elämänsä suunnasta?

Muitakin osavaltioita on uutisten mukaan seuraamassa Texasin esimerkkiä. Aborttilain loihtima mielikuva vie väistämättä Margaret Atwoodin fiktiiviseen Gileadiin, jossa kaikkialla valvoo Silmä naisia, joiden elämäntehtävänä on lasten synnyttäminen ja pelkona ilmiantajat. Kuinka käy tosielämän kapinoiville naisille? Kiiriikö ilmassa pian heidän uhmakas viestinsä: Muurilla tavataan!

 

Asettakin vaarallisempi uhka

Suomesta katsoen Texasissa Yhdysvalloissa tehtiin äskettäin käsittämättömiä päätöksiä. Texas kuuluu joukkoon osavaltioita, joissa on viime syksyn presidentinvaalien jälkeen ryhdytty lainsäädännöllä entisestään rajoittamaan äänioikeuden toteutumista. Toisaalta samoihin aikoihin siellä on hyväksytty myös laki, joka laajentaa aseenkanto-oikeutta. Kaikille täysi-ikäisille voi siis huoletta antaa käteen konkreettisen aseen mutta mahdollisuutta mielipiteen ilmaisuun äänestämällä ei.

Voipa käydä seuraavissa vaaleissa niinkin, että äänestämään aikovaa uhataan asein jättämään aikeensa. Tai niin, että äänestäjän itsensä on tartuttava aseeseen puolustaakseen oikeuttaan päästä antamaan äänensä.

Nyt siis Texasissa saattaa kauppaan tai lenkille lähtijän mieleen tulla ensimmäiseksi tarkistaa, että ase on mukana. Onko aseen kuljettaminen mukana niin arkipäivää, ettei sitä ja sen käyttöön liittyviä vaaroja sen kummemmin ajatella?

Kun joku nostaa takin lievettä näyttääkseen pilkottavan aseenperän, se aseita kannattavien mielestä toimii pelotteena lainkuuliaiselle kansalaiselle. Mitä useammalla on ase, sitä laajemmalle leviää myös vaara joutua sen kohteeksi. Jospa ahdistettuna tekeekin mieli kokeilla, kumpi on nopeampi?

Kaikkiin tilanteisiin ei tietenkään liity suoraa uhkaa. Aseilla todennäköisesti myös ”leikitään”, jos kerran niitä kaikkialle viitsitään kantaa mukana. Leikitkään eivät silti aina pääty hyvin, eikä toisten huvi naurata kaikkia.

Osavaltioista Texas kuuluu aselaeiltaan jo muutenkin sallivimpiin ennen viimeksi hyväksyttyä uutta lakia. Sen mukaan aseen voi saada ilman aseenkantolupaa, taustojen tarkistusta tai aseenkantoon kuuluvaa koulutusta. Ikään kuin pelkkä 21 vuoden ikävaatimus takaisi ihmisestä jotain.

Vaikea uskoa, että buutsinsa varressa pyssyään piilotteleva texasilainen kykenee samalla tavoin piilottamaan todellisen luontonsa. Jos hän lähtee ajattelutavasta, että minulla on oikeus puolustautua asein, kun henkeäni uhataan, onko hän yhtä valmis ajattelemaan samoin myös siitä toisesta, joka uhkaavaksi kokemassaan tilanteessa aseellaan surmaa esimerkiksi hänen läheisensä? Toteaako hän vain, että ikävää, että näin kävi, mutta laki on kaikille sama. Ei muisteta pahalla.

Kylmäverisimmät amerikkalaispoliisit, siis ne, joita ei näytä liikuttavan vähääkään, jos he tietyissä tilanteissa käyttävät virka-asettaan liian hätiköidysti, antavat tavallisille kansalaisille väärää esimerkkiä. Kukaan ei tunnu pitävän itseään syyllisenä, vaikka olisi tappanut ihmisen, joka ei ole aiheuttanut vaaraa itselle tai muille. Puolustusasianajajien mukaan syy tuntuu aina perimmiltään olevan uhrin. Poliisin selviäminen yleensä ilman rikoksen mukaista tuomiota saattaa siis erehdyttää tavallisen texasilaisen luulemaan, ettei hänelläkään olisi vastaavassa tilanteessa mitään huolta.

Vai pelottaako texasilaista aseenkantajaa sittenkin ylireagoinnin mahdollisuus, joka saattaa johtaa hänet kuolemanselliin asti?

Maassa, jossa on käytössä kuolemanrangaistus, sama ihminen voi toisaalta kannattaa teloitusta ja toisaalta pitää aborttia murhana. Juuri Texasissa teloituksia on toimeenpantu kaikkein eniten: vuosien 1976 ja tammikuun 2021 välillä 570. Kaukana toisella sijalla on Virginia, teloituksia 113.

Yhdysvaltoja pidetään monessa asiassa edelläkävijänä ja mallimaana, mutta onneksi kaikki sieltä ei ole rantautunut Suomeen asti. Ainakaan Texasista.