Huivista kiinni

On monenlaisia turvallisuusuhkia, kuten vihamielinen naapurivaltio, terroristiryhmittymät ja − kuinka ollakaan − naisten huivittomuus.

Kun Iranissa naiset kuukausia sitten lähtivät kaduille ilman huiveja osoittamaan mieltään, se valtion tiedotusvälineiden mukaan on osoitus vastarinnasta, jolla halutaan ”tahrata maan imagoa ja edistää turvattomuuden tunnetta” (Helsingin Sanomat 8.4.2023). Jos naisilta kysyttäisiin, turvattomuuden tunteen lähde olisi todennäköisesti jossain ihan muualla.

Sääntöjen noudattamista valvova poliisi kenties kärsii henkilöstöpulasta, sillä mainitun HS:n uutisen mukaan maassa otetaan julkisilla paikoilla käyttöön valvontakamerat huivittomien naisten kiinni saamiseksi. Näiden ”riistakameroiden” kuvien perusteella ensin annetaan varoitus tekstiviestitse ja sen jälkeen, jos sana ei tehoa, otetaan muut keinot käyttöön.

Voiko sivilisaation olemassaolo tosiaan perustua vaatekappaleeseen? Iran kuuluu kuitenkin maailman vanhimpiin korkeakulttuureihin, mutta maan sisäministeriössä ilmeisesti katsotaan, että sen romahdus on vain huivista kiinni. Nykyinen huivipakko sitä paitsi otettiin siellä käyttöön vasta vuonna 1983.

Iraniakin tiukempien pukeutumissäännösten Afganistanissa puolestaan edes vaateliikkeen mallinuket eivät pääse elävää naista helpommalla. Jos omistaja on sattunut olemaan huolimaton (tai jopa tieten uskaltanut jättää nuken pään paljaaksi), nuken kaula katkaistaan. Veri ei sentään näissä mestauksissa vuoda. (Yle: Maailmanpolitiikan arkipäivää ‑ohjelma 9.4.2023) Huivia ei kaiketi vaadita, muovipeite riittää.

Talebanin hallitsemassa maassa turvallisuuden nimissä (?) kaduilla partioivat tiukkailmeiset partasuut aseineen puolestaan ovat ennemminkin niitä, jotka herättävät pelkoa ja siten lisäävät yleistä turvattomuuden tunnetta sen sijaan, että vähentävät sitä. Mikä lienee tarkoituskin.

Vaikka pakon alaisena pinnan alla aina kytee, vaikuttaa siltä, että Afganistanissa tuskin on odotettavissa iranilaisnaisten nostattamien kaltaisia mielenosoituksia. Siitä rynnäkkökiväärit pitävät huolen.

Läntisessä todellisuudessa eläneenä on vaikea ymmärtää sitä, että vaatekappaletta pidetään arvokkaampana kuin sen oletettua käyttäjää, tässä tapauksessa naista. On aivan eri asia pukea huivi vapaaehtoisesti kuin pakotettuna. Toiset haluavat tehdä niin, toiset eivät. Miksei vain anneta valita sen mukaan?

Wikipedian artikkelissa Islam ja naiset kerrotaan, että sukupuolten välinen tasa-arvo saavutettiin islamissa jo 1 400 vuotta sitten. Onko niin, että tasa-arvo merkitsee eri kulttuureissa eri asioita?

Ennen ja jälkeen

Kun kerrankin jokin valtio myönsi tehneensä sen, mistä sitä syytettiin, viestimissä ihmeteltiin saadun tunnustuksen hitautta. Eikö pitäisi ihmetellä tunnustusta ylipäätään? Ukrainalainen matkustajakone ammuttiin alas keskiviikkona 8.1.2020, ja lauantaina 11.1.2020 Iran ilmoitti olevansa teon takana, tosin alasampuminen oli sen mukaan vahinko.

Yleensä ne valtiot tai muut tahot, jotka ovat toimillaan horjuttaneet kansainvälistä tasapainoa, kiistävät syytökset mahdollisista, jopa hyvin vahvoista todisteista huolimatta. Niin Irankin teki ensin, mutta myönsi teon jo muutamaa päivää myöhemmin.

Sitä tulee kaikesta huolimatta arvostaa.

Syytteet ja tunnustukset vievät ajatukset televisiossa joskus esitettyyn dokumenttiin ja aivan toisenlaiseen tilanteeseen, jossa todisteilla ei ole osaa eikä arpaa. Ennakointikin osoittautuu ennakkoluuloksi.

Vuonna 1966 Yhdysvalloissa Kaliforniassa pidettiin kuuleminen, jossa käsiteltiin Delanossa oikeuksiensa puolesta mieltään osoittaneiden viiniviljelmien työntekijöiden pidätystä. Kuulemisessa oli mukana kolme senaattoria, joihin kuului entinen oikeusministeri Robert Kennedy.

Viimeisenä päivänä Kennedy esitti kysymyksiä pidätyksistä vastuussa olleelle seriffi Leroy Galyenille. Galyen suosi ennalta ehkäiseviä otteita häiriöiden välttämiseksi yhteisössään ja meni siinä toisinaan liian pitkälle. Tässä tapauksessa mielenosoittajat eivät olleet tehneet mitään rikollista. Kun Kennedy tivasi pidätyksen syytä, seriffi vastasi: ”He ovat valmiita rikkomaan lakia.”