On monenlaisia turvallisuusuhkia, kuten vihamielinen naapurivaltio, terroristiryhmittymät ja − kuinka ollakaan − naisten huivittomuus.
Kun Iranissa naiset kuukausia sitten lähtivät kaduille ilman huiveja osoittamaan mieltään, se valtion tiedotusvälineiden mukaan on osoitus vastarinnasta, jolla halutaan ”tahrata maan imagoa ja edistää turvattomuuden tunnetta” (Helsingin Sanomat 8.4.2023). Jos naisilta kysyttäisiin, turvattomuuden tunteen lähde olisi todennäköisesti jossain ihan muualla.
Sääntöjen noudattamista valvova poliisi kenties kärsii henkilöstöpulasta, sillä mainitun HS:n uutisen mukaan maassa otetaan julkisilla paikoilla käyttöön valvontakamerat huivittomien naisten kiinni saamiseksi. Näiden ”riistakameroiden” kuvien perusteella ensin annetaan varoitus tekstiviestitse ja sen jälkeen, jos sana ei tehoa, otetaan muut keinot käyttöön.
Voiko sivilisaation olemassaolo tosiaan perustua vaatekappaleeseen? Iran kuuluu kuitenkin maailman vanhimpiin korkeakulttuureihin, mutta maan sisäministeriössä ilmeisesti katsotaan, että sen romahdus on vain huivista kiinni. Nykyinen huivipakko sitä paitsi otettiin siellä käyttöön vasta vuonna 1983.
Iraniakin tiukempien pukeutumissäännösten Afganistanissa
puolestaan edes vaateliikkeen mallinuket eivät pääse elävää naista helpommalla.
Jos omistaja on sattunut olemaan huolimaton (tai jopa tieten uskaltanut jättää
nuken pään paljaaksi), nuken kaula katkaistaan. Veri ei sentään näissä mestauksissa vuoda. (Yle: Maailmanpolitiikan arkipäivää ‑ohjelma
9.4.2023) Huivia ei kaiketi vaadita, muovipeite riittää.
Talebanin hallitsemassa maassa turvallisuuden nimissä (?) kaduilla partioivat tiukkailmeiset partasuut aseineen puolestaan ovat ennemminkin niitä, jotka herättävät pelkoa ja siten lisäävät yleistä turvattomuuden tunnetta sen sijaan, että vähentävät sitä. Mikä lienee tarkoituskin.
Vaikka pakon alaisena pinnan alla aina kytee, vaikuttaa siltä, että Afganistanissa tuskin on odotettavissa iranilaisnaisten nostattamien kaltaisia mielenosoituksia. Siitä rynnäkkökiväärit pitävät huolen.
Läntisessä todellisuudessa eläneenä on vaikea ymmärtää sitä,
että vaatekappaletta pidetään arvokkaampana kuin sen oletettua käyttäjää, tässä
tapauksessa naista. On aivan eri asia pukea huivi vapaaehtoisesti kuin
pakotettuna. Toiset haluavat tehdä niin, toiset eivät. Miksei vain anneta valita sen mukaan?
