Television brittisarja Suuri keramiikkakisa jaksaa hämmentää jaksosta toiseen. Ei niinkään osallistujien eikä heidän tuotostensa takia vaan arvostelutuomarin tehtäviä hoitavan Keith Brymer Jonesin ylettömän herkkyyden takia. Kilpailijatkin hämilleen saavalle keramiikkataiteilijalle nimittäin sopivat kuin naulan kantaan laulun sanat ”Saat miehen kyyneliin, se helppoa on”.
Tuskin on kovin tavallista, että ihminen vaikuttuu jostain esineestä niin vahvasti, että hän liikuttuu. Sen sijaan musiikkikappale tai elokuvakohtaus saattavat paljon yleisemmin herkistää jopa kyyneliin asti. Brymer Jonesin tunteisiin vetoaa pelkän esineen lisäksi tietysti myös tekijän kaikkinainen taitavuus sen tekemisessä. Mutta silti reaktiota hämmästyy, koska se sivustakatsojan mielestä syntyy täysin odottamatta ja niin ”vähästä” eikä arvostelutuomari mitenkään yritä sitä edes peitellä. Kenenkään ei ole vaikea arvata, että vedet silmiin nostaneen teoksen tekijä pärjää ainakin sillä kierroksella.
Toista äärilaitaa kuvasi vuosia sitten esitetty dokumentti Rio Ferdinand ja kuolema. Siinä Brymer
Jonesin maanmies, entinen jalkapalloilija Rio
Ferdinand totesi miesleskien sururyhmässä käytyään, että mies ”saa itkeä
jalkapallo-ottelussa mutta ei kuollutta vaimoaan”. Hänen vaimonsa oli niihin aikoihin kuollut syöpään.
Urheilulla on ilmeisen voimakas vaikutus niin yksilön kuin kansakuntien tunne-elämässä. Sen vuoksi näköjään saa ja uskaltaa kiertelemättä itkeä ja unohtaa, että tosiasiassa meni roska silmään.
Entä miten vastaisivat brittikeraamikolle kaksi suomalaista Timoa, fiktiivistä tosin?
Mitä auttaa itku? Usko minua, niin en ole tuhrinut silmiäni sitten kuin emo-eukkoni haudalla, koska muori peitettiin maan mullan rakoon, silloinpa vähän pihauttelin. Muutoin, koska poika-rässyä kovan onnen päivä uhkaa, niin aattelenpa aina: eihän tuosta kuolemata vihaisempaa tule. Mitä suremme? Aika antaa uusia neuvoja. (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, julk. 1870)
Toinen Timo on puolestaan yksi Kari Hotakaisen Tarinan (2020) henkilöistä. Asuintalonsa asukaskyselyssä hän vastaa yhteen kysymyksistä näin: ”Rakkautta en ole saanut enkä kyllä ole sitä hakenutkaan. En itke rakkauden enkä minkään muunkaan perään. En ylipäätään itke, saan vihasta paljon enemmän irti.”
Niin se menee, että kyynelten voimaa vastaan taistellaan kynsin hampain, mutta vihalle annetaan periksi ällistyttävän helposti. Koska vihasta tässä maailmassa ei tule pulaa, voisiko sen energian jotenkin valjastaa hyötykäyttöön?
Timojen vankka vakaumus olla itkemättä missään tilanteessa tuo mieleen kerran jossain lehdessä olleen näyttelijä, koomikko Ulla Tapanisen haastattelun. Siitä tuli merkittyä muistiin yksi veljeen liittyvä (vai veljen sanoma?) lause muttei tarkempaa lähdettä: ”Kyllä suomalainen mies voi elää täysipainoisen elämän nauramatta kertaakaan ääneen."