Arvon mekin ansaitsemme

Monta ihmettä

suvikuussa!
Unen vihmettä
maassa, puussa.

Aaro Hellaakoski

Juhannus ja joulu mielletään aina joukkokokoontumiseksi. Joulu on erityisesti perhejuhla, johon harvoin kutsutaan ulkopuolisia, juhannusta taas voi viettää myös vain ystävien kesken. Tärkeintä, että kuuluu johonkin porukkaan. Mutta yksin?

Suomessa yli miljoona ihmistä asuu yksin, kuka mistäkin syystä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että he kaikki viettävät parhaillaan juhannusta omassa seurassaan. Se ei myöskään tarkoita yli miljoonaa yksinäistä ihmistä. On aina yhtä hämmästyttävää, kuinka helposti yksin oleminen ja yksinäisyys ymmärretään synonyymeiksi.

Jos on persoonallisuustyypiltään introvertti, silloin ihan oikeasti viihtyy yksin pitkiäkin aikoja. Yksin oleminen on suorastaan elinehto. Isossa joukossa on aina jotenkin hankalaa, ja yksikin kovin puhelias seuralainen väsyttää nopeasti. Ainakin minut.

Sain äskettäin tutustua mielenkiintoiseen, yksineläjien näkökulmaa ja asemaa puolustavaan pro gradu -työhön Vahva täytyy olla että pärjää yksin (Turun yliopisto 2014). Sen tekijä Raija Eeva on myös Suomen Yksinelävät ry:n perustaja. Kun Taloussanomat vuonna 2010 julkaisi artikkelin 20 000 euroa – sinkku maksaa tuplasti, sitä seurasi vilkas verkkokeskustelu, jonka Raija Eeva otti tutkittavakseen. Vaikka jutun lähtökohtana olikin yksin asuvan taloudellinen tilanne, käyty keskustelu vilisi yleistyksiä siitä, millaisia yksineläjät ovat ihmisinä. Monet perheelliset tuntuivat pitävän itseään kaikin puolin parempina, epäitsekkäämpinä ja tarpeellisempina yhteiskunnan jäseninä. Eikä ihme, sillä pitäähän yhteiskunnassa vallitseva vahva parisuhde- ja perhenormi tätä käsitystä yllä.

Raija Eevan mukaan ongelma on, että kommenteissa esiintynyt syrjintä oli jollain tavalla tiedostamatonta ja hyväksyttyä. Se ilmeni muun muassa nimittelyinä, stereotypioina ja vähättelynä. Vastaavanlainen nimittely tai eriarvostava lainsäädäntö ei olisi mahdollista minkään muun väestöryhmän kohdalla ilman, että joku puuttuisi asiaan ja pitäisi käytäntöjä syrjivinä. Raija Eeva toivookin, että yksinelävät tiedostaisivat ryhmänsä entistä vahvemmin vähemmistöryhmäksi ja vaatisivat lainsäädäntöön elämänmuodon syrjimättömyyttä.

Loppujen lopuksi, oli juhannus tai joulu, Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin (V. A. Koskenniemi).