Sieltä täältä poimittuja kielikukkasia

Television ääressä tekstitettyä ohjelmaa seuratessa ei yleensä tule ajatelleeksi tekstin laatijaa, kääntäjää. Vaikka hänen työnsä virtaa silmien edessä, se kuitenkin tietyssä mielessä on huomaamatonta, koska se kuuluu asiaan. Kunnes katseen pysäyttää jokin kummallinen sana tai sanonta.

”Jäävätköön toistaiseksi ennalleen.” Sarjassa Vallan linnake TV1:n uusi nuori ohjelmapäällikkö oli ehdottanut alaiselleen uutislähetysten uudistamista: Iltakuuden uutiset keskittyisivät kotimaisiin ja pehmeämpiin asioihin, ja ne suunnattaisiin − kuinkas muuten − naisille, kun taas puoli yhdeksän uutisissa kerrottaisiin ulkomaantapahtumista mieskatsojia ajatellen. Vanhempi (ja tässä asiassa viisaampi) alainen ei innostunut ehdotuksesta. Sillä kertaa ohjelmapäällikkökin suostui kuuntelemaan.

Edellisessä tilanteessa ei siis ollut kyse jääväämisestä (en usko kääntäjänkään niin ajatelleen) vaan jäämisestä. Näin ollen on melkoinen saavutus yhdistää samaan predikaattiin ”jää+vät+kö+ön” paitsi sekä indikatiivi että imperatiivi myös persoonan monikko- ja yksikkömuoto. Tarkoitushan oli tietenkin sanoa, että jääkööt (uutiset) toistaiseksi ennalleen.

Rimakauhua ja rakkautta -sarjassa Rachel ja Adam keskustelivat tulevasta lapsestaan ja siinä sivussa yhteisistä ystävistään Petestä ja Jennystä. Ystävät olivat eronneet, ja Jenny oli muuttanut lasten kanssa Englannista Yhdysvaltoihin. Pete-isän kohtalosta Rachel käännöksen mukaan toteaa: ”Hän näkee heitä paristi vuodessa.”

Kääntäjän on aina mietittävä, miten tekstin olennaisen sisällön saa käännettyä oikein ja mahdollisimman lyhyesti. Paristi oikein hyppäsi silmille. Koskaan kuullutkaan! Tavoitteliko kääntäjä kahdesti-sanan napakkuutta ilman sen piirun verran liian tarkkaa merkitystä? Oliko hiukan väljempi pari kertaa kenties liian pitkä?

Kehuttu House of Cards -sarja perustuu Michael Dobbsin vuonna 1989 julkaistuun samannimiseen kirjaan. Suomennoksen (2015) alkusivuilla kuvaillaan brittihallitusta palvelevaa vaikutusvaltaista Francis Urquhartia muun muassa näin: ”Hän oli kurinpitäjä. Hän oli toimeenpanija, se, jonka tehtävänä oli pistää keppiä niskaan. Tämä merkitsi, ettei häntä ainoastaan kunnioitettu vaan myös hiukan pelättiin.”

Tässäkin ilmaus pistää keppiä niskaan suorastaan tökkäsi silmään. Kuulostaa aivan keppijumpalta, jota tekstissä ei kuitenkaan harjoiteta. Mielestäni vähän, joskin vain vähän parempi muotoilu olisi pistää kepillä niskaan, vaikka itse en käyttäisi sitäkään muussa kuin konkreettisessa tilanteessa.

○ ○ ○

Joskus tekstistä pääsee poimimaan myös toisenlaisia kukkia. Kerran huomion kiinnitti kokonainen lause Mark Haddonin kirjassa Yöllisen koiran merkillinen tapaus (2003). Sillä ei ole mitään tekemistä edellisten kummajaisten kanssa. Sen sijaan siinä leikitellään suomen kielen sanojen harvinaisella kyvyllä taipua, niin että samanasuiset mutta erimerkityksiset sanat voivat kuulua yhtä aikaa kahteen sanaluokkaan: 

Etsivät etsivät aitoja aitoja kepeillä kepeillä. 

Oletan englanninkielisen alkutekstin olevan aivan jotain muuta. Kääntäjän ei välttämättä ollut helppo keksiä suomenkielistä vastinetta tulkitsemaan kirjailijan tarkoitusta.