Joulun alla ampumahiihtäjät kilpailivat Ranskassa silkassa
vesisateessa ja toisaalla maastohiihtäjät kiersivät latuaan kapealla
lumikaistaleella. Vieressä viheriöi.
Suomalaisena on tottunut pitämään talvea vuodenaikana, joka
on väriltään lumenvalkoinen. Kuitenkaan talvea ei virallisesti määritellä lumen
vaan esimerkiksi lämpötilan mukaan. Sitä on hieman vaikea hahmottaa: esimerkiksi
Australian talvessa, joka vastaa Suomen kesäkuukausia, lämpötila voi kurottaa kohti Suomen normaalikesää.
Kun puhutaan talviurheilusta, lumi on jokseenkin välttämätön
osa sitä. (Harvemmin muuten kuulee puhuttavan kesäurheilusta.) Kaikkia lajeja
kun ei voi tai ainakaan ei pitäisi siirtää halleihin. Lämpenemisen myötä on
alkanut näyttää siltä, että lumi uhkaa vähitellen hävitä maista,
joissa aiemmin on ollut kunnon talvelle otolliset olosuhteet.
Jos luonnonlumi joskus jää tulematta lopullisesti, miten se
mahtaa vaikuttaa juuri talviurheiluun? Tekolumi on pelkkää talven
tekohengitystä.
Hiihtolajeissa lumen puute ei sinänsä estä suksilla
sujuttelua, laitetaan vain rullat alle. Kuka uskaltaisi kokeilla rullia kehoa muutenkin
kurittavassa kumparelaskussa? Jos välineet muuttuisivat radikaalisti, olisi
myös suorituspaikkojen sopivuus mietittävä uudelleen. Pitäisikö hiihtolajit
siirtää maastoista kaduille? Mitähän siitä sitten tulisi.
Vaikka Suomessa ja muualla on lumen sijasta nähty
suoranaisia vesikelikilpailuja, kisamaastoihin ei sentään vesisuksilla ole vielä
lähdetty.
Jos ampumahiihto siirtyisi rullien päälle, ehkä voisi
ajatella myös ampumavälineen uusimista. Nykyisin kilpailijat jättävät jälkeensä
kilokaupalla hylsyjä niin kisoissa kuin harjoituksissaan. Mitä niille tapahtuu?
Voisiko vähemmän jätettä tuottavaan aseeseen ottaa mallia vaikka (tietenkin
vaarattomasta) laseraseesta?
Hiihtoon voidaan yhdistää paitsi ammunta myös mäkihyppy, ei
tosin samassa lajissa. Kaikkien kolmen yhdistelmä vastaisikin jo kesälajien
triathlonia. Miksei myös kesäkisojen pidempien juoksumatkojen kiinnostavuutta
voisi lisätä uudistamalla lajivalikoimaa, esimerkiksi tikanheittojuoksulla? Toinen
vaihtoehto olisi jousiammuntajuoksu. Jos siitä käytäisiin vielä viesti, kuten
mainituista talven yhdistelmälajeista, myös stadionyleisö saisi yllin kyllin
kaipaamaansa jännitystä.
Hiihtolajeja uhkaavan lumikadon vuoksi uusia, muuttuvaan ilmastoon
sopivia lajeja lienee oikeasti syytä alkaa kehitellä. Samalla voisi miettiä
myös kesäkisojen maratonjuoksun mielekkyyttä: Kun noin 42 kilometrin matkaa
taitetaan helteessä oksentaen ja hoippuen tajuttomuuden partaalla, voi kysyä, mikä
onkaan urheilun tarkoitus. Siinä koetellaan niin kilpailijaa kuin katsojaa,
eikä kenelläkään ole varmasti mukavaa.
