Voisi luulla, että ihminen koostuu aineesta, mutta vielä
mitä ‒ ihminen on kasa numeroita. Ikävuodet, henkilötunnus, ihannepaino,
liikakilot, pituus, verenpaine, syke. Syntyessä kymmenen sormea ja kymmenen
varvasta, jos hyvin käy.
Myös henkinen puoli, ihmisen saamat älynlahjat, voidaan
testien avulla tiivistää yhteen enintään kolminumeroiseen lukuun. Näyttää
kuitenkin pelottavasti siltä, että inhimillinen älykkyys on hitaasti katoava luonnonvara, joka on jo kohdannut voittajansa.
Koko elämä voidaan helposti muuttaa luvuiksi.
Numeroin kerrotaan, kuinka monta minuuttia ihminen pystyy
olemaan hengittämättä, kuinka monta kirjaa hän lukee vuodessa tai montako
kupillista kahvia juo päivässä. Ihmiselo on todistusten arvosanoja, puhelinnumeroita,
tunnuslukuja, myyntilukuja, työtunteja, lomapäiviä, ajokilometrejä ja ”tykkäyksiä”.
Numerot määräävät ihmisten paremmuusjärjestyksen muuallakin
kuin urheilussa. Luvut ovat tärkeitä, kun halutaan tietää ihmisen arvo: kuinka
paljon euroja kannattaa satsata terveyteen, sairaudenhoitoon, palkkoihin,
työttömiin, kattaviin palveluihin tai ilmastoon.
Luvuiksi muutetaan maapallon ihmisten onnellisuusaste,
syntyvyys, avioerot ja tuhot, jotka monenlaisissa luonnonmullistuksissa vievät
ihmiseltä sekä kaiken tärkeän että vähemmän tärkeän. Elämänhaluinen
sinnittelijä nollaa tilanteen ja aloittaa alusta.
Numeroista on noussut myös viimeaikainen haloo
säärintamalla.
Samaan tahtiin numeroiden painon alle uuvahtivat ihminen ja pakastin.
Toistaiseksi vain laite on mennyt vaihtoon.
Mutta miten on mahdollista, että numeroiden täyttämässä
maailmassa uusi kylmälaite pitääkin tärkeimmän tiedon omanaan? Kun vanhasta
näki jo ulkopuolelta, mistä lukemista se turhaan yritti kurotella kohti oletusarvoista
-18 C°:ta, uuden pakastimen lämpötilaa joutuu arvailemaan: lukemaa ei näy
missään.
