Brittijaarlin tytär Diana
Spencer (1.7.1961–31.8.1997) oli
täyttänyt äskettäin vuoden, kun Yhdysvalloista levisi uutinen näyttelijä Marilyn Monroen (1.6.1926–5.8.1962) kuolemasta.
Marilyn oli silloin 36-vuotias. Kun vuosia myöhemmin kerrottiin Walesin prinsessaksi
päätyneen Dianan kuolemasta, hän oli melkein päivälleen samanikäinen.
Kuolema nuorena teki näistä naisista kuolemattomia. Heidän elämänsä kiehtoi miljoonia ihmisiä, mutta kuolema taisi kiehtoa vielä enemmän. Varmaankin Dianaa jäivät suremaan enimmäkseen naiset, Marilynia puolestaan miehet. Näin voisi kuvitella heistä luodun julkisen mielikuvan perusteella.
Kaksi Johnia – toinen Marilynin, toinen Dianan maanmiehiä – ovat myös jääneet ikoneiksi varhaisen kuolemansa vuoksi. Heitä yhdisti samanlainen loppu: kumpikin joutui ampujan uhriksi.
Presidentti John F. Kennedystä (29.5.1917–22.11.1963) muistetaan ainakin hänen kuolemansa, jos ei mitään muuta. Kennedyn elämä katkesi 46-vuotiaana. Laulaja ja lauluntekijä John Lennon (9.10.1940–8.12.1980) ennätti ennen soolouraansa kokea jo nuorena maailmanmenestyksen Beatles-yhtyeen jäsenenä. Vanhuutta ei nähnyt hänkään: lähtö tuli 40-vuotiaana.
Tunnetun henkilön varhainen kuolema merkitsee tavallaan ikuista nuoruutta. Hänethän muistetaan sellaisena kuin hän kuollessaan oli. Mainituista se on etu varsinkin Marilynille: hänen ei tarvinnut kantaa huolta siitä, miten häneen suhtaudutaan kaiken hehkeytensä menettäneenä, ryppyisenä, kenties jalkavaivaisena tai muistinsa menettäneenä vanhuksena. Nyt hän olisi 91-vuotias.
Jossain tulevaisuudessa Marilyn, Diana ja kaksi Johnia eivät ehkä enää kuulukaan muistetuimpien henkilöiden listalle. Maailman muututtua eräänlaiseksi avokonttoriksi, jossa koko ajan pyritään olemaan näytteillä, suorastaan tyrkyllä kuka minkäkin alan kuuluisuudeksi, nämäkin legendat kuolevat – jo toisen kerran. Vaikka heistä on kirjoitettu tuhansia palstakilometrejä, he eivät raportoineet julkisuuteen jokaista elämänsä hetkeä.
Useimmille ihmisille käynti ihaillun henkilön hautapaikalla on tapa osoittaa kunnioitusta ja arvostusta. Joillekin taas vain tapa näyttää, että kävin täällä minäkin. Vierailijoita riittänee Marilynin, Dianan ja kummankin Johnin haudoille vielä pitkään.
• • •
Suomen arvostetuimpiin kuvataiteilijoihin kuuluva Helene Schjerfbeck (10.7.1862–23.1.1946) ei ollut kuollessaan nuori, eikä hänen tiensä kuuluisuuteen ollut kivetön. Hän ei myöskään ole ainoa taiteilija, joka itse ei juurikaan saanut nauttia maalaustensa tuomasta taloudellisesta menestyksestä. Nyttemmin niistä maksetaan summia, joista hän tuskin olisi voinut edes uneksia.
Kuolemansa jälkeenkin Schjerfbeck edustaa niin Suomessa kuin maailmalla suomalaista maalaustaidetta ja kulttuuria ylipäänsä.
Helsingin Sanomissa (11. ja 12.7.) kerrottiin Schjerfbeckin haudan kohtalosta Hietaniemen hautausmaalla. Hauta oli ollut hoitamaton vuosikausia, kunnes pari vuotta sitten eläkkeellä oleva ihailija ja hänen naapurinsa päättivät surkuttelun sijaan toimia ja laittaa paikan kuntoon. Kiitän heitä siitä, sillä itsekin ihailen suuresti Schjerfbeckin taidetta.
Ulkopuolisten tekemä kunnostustyö ei sovi kaikille. Hautausmaan ylipuutarhurin mukaan merkkihenkilöiden hautoja ei pitäisi hoitaa ilman sukulaisten lupaa. Myös Schjerfbeck-seurassa katsotaan, että haudan hoito kuuluu perheelle, ei seuralle. Elossa olevat sukulaiset sanovat kuitenkin olevansa liian iäkkäitä pitämään hautapaikasta huolta.
Lehden mukaan haudan hoito Hietaniemen hautausmaalta tilattuna maksaa kukkineen vuodessa 81 euroa. Onko se todella liikaa kansainvälisestikin arvostetun suomalaistaiteilijan muiston ja elämäntyön vaalimisesta?
Kuolema nuorena teki näistä naisista kuolemattomia. Heidän elämänsä kiehtoi miljoonia ihmisiä, mutta kuolema taisi kiehtoa vielä enemmän. Varmaankin Dianaa jäivät suremaan enimmäkseen naiset, Marilynia puolestaan miehet. Näin voisi kuvitella heistä luodun julkisen mielikuvan perusteella.
Kaksi Johnia – toinen Marilynin, toinen Dianan maanmiehiä – ovat myös jääneet ikoneiksi varhaisen kuolemansa vuoksi. Heitä yhdisti samanlainen loppu: kumpikin joutui ampujan uhriksi.
Presidentti John F. Kennedystä (29.5.1917–22.11.1963) muistetaan ainakin hänen kuolemansa, jos ei mitään muuta. Kennedyn elämä katkesi 46-vuotiaana. Laulaja ja lauluntekijä John Lennon (9.10.1940–8.12.1980) ennätti ennen soolouraansa kokea jo nuorena maailmanmenestyksen Beatles-yhtyeen jäsenenä. Vanhuutta ei nähnyt hänkään: lähtö tuli 40-vuotiaana.
Tunnetun henkilön varhainen kuolema merkitsee tavallaan ikuista nuoruutta. Hänethän muistetaan sellaisena kuin hän kuollessaan oli. Mainituista se on etu varsinkin Marilynille: hänen ei tarvinnut kantaa huolta siitä, miten häneen suhtaudutaan kaiken hehkeytensä menettäneenä, ryppyisenä, kenties jalkavaivaisena tai muistinsa menettäneenä vanhuksena. Nyt hän olisi 91-vuotias.
Jossain tulevaisuudessa Marilyn, Diana ja kaksi Johnia eivät ehkä enää kuulukaan muistetuimpien henkilöiden listalle. Maailman muututtua eräänlaiseksi avokonttoriksi, jossa koko ajan pyritään olemaan näytteillä, suorastaan tyrkyllä kuka minkäkin alan kuuluisuudeksi, nämäkin legendat kuolevat – jo toisen kerran. Vaikka heistä on kirjoitettu tuhansia palstakilometrejä, he eivät raportoineet julkisuuteen jokaista elämänsä hetkeä.
Useimmille ihmisille käynti ihaillun henkilön hautapaikalla on tapa osoittaa kunnioitusta ja arvostusta. Joillekin taas vain tapa näyttää, että kävin täällä minäkin. Vierailijoita riittänee Marilynin, Dianan ja kummankin Johnin haudoille vielä pitkään.
• • •
Suomen arvostetuimpiin kuvataiteilijoihin kuuluva Helene Schjerfbeck (10.7.1862–23.1.1946) ei ollut kuollessaan nuori, eikä hänen tiensä kuuluisuuteen ollut kivetön. Hän ei myöskään ole ainoa taiteilija, joka itse ei juurikaan saanut nauttia maalaustensa tuomasta taloudellisesta menestyksestä. Nyttemmin niistä maksetaan summia, joista hän tuskin olisi voinut edes uneksia.
Kuolemansa jälkeenkin Schjerfbeck edustaa niin Suomessa kuin maailmalla suomalaista maalaustaidetta ja kulttuuria ylipäänsä.
Helsingin Sanomissa (11. ja 12.7.) kerrottiin Schjerfbeckin haudan kohtalosta Hietaniemen hautausmaalla. Hauta oli ollut hoitamaton vuosikausia, kunnes pari vuotta sitten eläkkeellä oleva ihailija ja hänen naapurinsa päättivät surkuttelun sijaan toimia ja laittaa paikan kuntoon. Kiitän heitä siitä, sillä itsekin ihailen suuresti Schjerfbeckin taidetta.
Ulkopuolisten tekemä kunnostustyö ei sovi kaikille. Hautausmaan ylipuutarhurin mukaan merkkihenkilöiden hautoja ei pitäisi hoitaa ilman sukulaisten lupaa. Myös Schjerfbeck-seurassa katsotaan, että haudan hoito kuuluu perheelle, ei seuralle. Elossa olevat sukulaiset sanovat kuitenkin olevansa liian iäkkäitä pitämään hautapaikasta huolta.
Lehden mukaan haudan hoito Hietaniemen hautausmaalta tilattuna maksaa kukkineen vuodessa 81 euroa. Onko se todella liikaa kansainvälisestikin arvostetun suomalaistaiteilijan muiston ja elämäntyön vaalimisesta?
