Missä on hyvät kengät tehty

Sanonta Vanhassa vara parempi pätee monessa asiassa aikana, jolloin tuotteita valmistetaan suunnitellun vanhenemisen periaatteella kulutuksen lisäämiseksi. En kyllä tiedä, toteutetaanko tätä erityisesti sähkölaitteisiin sovellettavaa periaatetta tietoisesti myös esimerkiksi kenkien valmistuksessa vai liittyykö lyhyt käyttöikä aina halpatuotantoon.

Tämänkin talven olen kulkenut enimmäkseen jo viitisentoista vuotta vanhoissa, kävelyyn sopivissa kengissä. Vein ne ensimmäistä kertaa suutariin kysyäkseni, kannattaako sivusaumaan repeytynyttä reikää vielä korjata. Suutarin mielestä olin pitänyt (paljon käytetyt) kenkäni ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa. Tekisi mieli sanoa, että ne ovatkin suomalaiset, mutta toisaalta en pysty omakohtaisesti juuri vertailemaan eri maissa valmistettujen kenkien laatua.

Tosin kun toissa syksynä etsin talvikenkiä, eräs myyjä kehotti viemään muualla tehdyt uudet kengät heti suutarille pitävien pohjien laittamiseksi. Luottamukseni vanhoihin kenkiin erityisesti liukkailla on siitä vain kasvanut, vaikka täysin pitävät eivät ole nekään, ainakaan enää. Niiden pohjille ei koskaan ole tehty mitään.

Fem-kanavan vuodenvaihteen tienoilla esittämässä neliosaisessa sarjassa Tanskalaisia käsityöläisiä mainittiin, että vuonna 2010 kouluttautui Tanskan viimeinen suutari. Sarja oli vuodelta 2013. Vielä nyt halukkaat siis saavat kenkänsä korjattua, mutta miten käy tulevaisuudessa, jos ammattia ei katsota säilyttämisen arvoiseksi. Ai niin, kehityshän kehittyy koko ajan − ehkei kenkiä edes tarvita enää muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tilalle kai keksitään jotain teknistä huttua.

Toisaalta Ranskassa innokas kengäntekijäoppipoika ei moisia ajattele: Sarjassa Mittatilaustyönä nuori mies kertoi vaihtaneensa taloustieteen ja journalistiikan opintonsa käsityöammattiin, vaikka kouluttautuminen suutarimestariksi viekin kymmenen vuotta. Sen aikana opetellaan kaikki vaiheet lestinteosta kengän suunnitteluun ja nahan muokkauksesta viimeistelyyn. Pikantti yksityiskohta jalkineen teossa on käyttää neulana villisiankarvaa.

Näiden käsin valmistettujen ranskalaiskenkien tekijät tunnistetaan työnsä jäljestä, ja sitä osataan arvostaa. Muuan ohjelmassa nähty asiakas, nuori mies hänkin, oli tainnut käyttää sinisiä nahkakenkiään jo kuusi vuotta ja oli tilannut monta uutta paria lisää. Toivottavasti heidän yhteispelinsä jatkuu vielä pitkään.