keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Ulkoistettu elämä



Kännykkäriippuvuus muistuttaa jo huumeriippuvuutta. Onhan puhelin jonkin tutkimuksen mukaan monelle jopa tärkeämpi kuin puoliso. Päivittäin näkee, että vanhemmat leikkivät mieluummin sen kuin lapsensa kanssa.

Jos laite unohtuu jonnekin, ihmisen olo tuntuu vähintään alastomalta. Hän ei tiedä, mitä käsillään tekisi tai miten selviytyisi edes syömisestä ilman lukemattomia kännykkäsovelluksiaan. Tai syöttämisestä: lehtitiedon mukaan joku on keksinyt, että imettävä nainen tarvitsee sovelluksen kertomaan, kummasta rinnasta vauva saa maitoa paremmin.

Jokin aika sitten lehdessä yritettiin herätellä lapsia ja vanhempia viettämään yhteistä aikaa ilman kännykkää tai muita älylaitteita. Tehtävä näytti osoittautuvan jutun tekijälle mahdottomaksi yhtälöksi. Kaiken, mitä tekstissä sanottiin, kumosi kuva: siinä nelihenkinen perhe vietti yhteistä aikaa ulkona geokätkeilyn parissa, ja kolmen perheenjäsenen katse oli suuntautunut pojan pitelemään kännykkään.

Moni on ulkoistanut elämänsä hallinnan kokonaan älylaitteelleen. Nähtäväksi jää, miten se aikanaan näkyy ihmisen psykologisessa ja bologisessa kehityshistoriassa.

○ ○ ○

Läsnäolo on uskallusta olla jostain muualta pois. Heikki Syrjämäki