”Me tullaan kahen
kiepissä”, sanoi ohikulkija puhelimeensa. Hauskaa, että sanoi, sillä juuri
tällä tavalla en ollut koskaan kuullut ilmaistavan epämääräisen tarkkaa aikaa. Monikollisena kahden kieppeillä tai kieppeissä kyllä.
Siitä tietenkin alkoi mieleen vyöryä muita suomen kielen
tapoja sanoa sama asia. On ihmeellistä, miten kellonaika voidaan yhdistää niin
moneen, ensi kuulemalta täysin odottamattomaankin sanaan.
Tavanomaisten kahden
aikaan, noin kahdelta, kahden maissa, kahden paikkeilla, suunnilleen
kahdelta lisäksi sopii ilmoittaa tulevansa kahden nurkilla, kahden
seutuvilla, kahden pintaan. Kiepillä
sekä nurkalla, seudulla ja pinnalla puolestaan ei näyttäisi olevan keskenäänkään mitään yhteistä.
Kävisikö kyläillä myös kahden
korvilla?
Tieten jätän mainitsematta ärsyttävästi yleistyneen tavan yhdistää englannin ja suomen kielen sana samaan ilmaukseen.
Vaikka listaa varmasti voi täydentää, se jo tällaisenaan kertoo
suomen kielen monipuolisuudesta. Siitä, kuinka poikkeuksellista se on muiden
kielten joukossa, ei tietämykseni kuitenkaan riitä sanomaan mitään.
○ ○ ○
