Kas vain, sanoi...

Millaista olisi se helpoista helpoin arki, johon kaikella teknologiaintoilulla tähdätään? Onko elämän tarkoitus näppäimen painallus? Tarvitseeko ihmisen tulevaisuudessa tehdä itse mitään muuta? Ilmeisesti minkä tahansa vempeleen tai sovelluksen välttämättömyyden perusteluksi riittää, että tekniikka on nykyaikaa. Niin ovat myös esimerkiksi köyhyys, ilmasto-ongelmat ja terrorismi.

Mikään keksintö tuskin tuo mukanaan pelkkää hyvää. Jo kymmenisen vuotta sitten televisio-ohjelmassa esiteltiin amerikkalaisia luksuskoteja. Yhdessä niistä ketjureaktiotekniikka hoiti aamuherätyksen ohella myös verhojen ja suihkun avaamisen. Taidankin tässä vielä loikoilla… Jopa Yhdysvalloissa on alueita, joissa jo pidempään on kärsitty vesipulasta.  Sitä pahentaa muun muassa varakkaan väestön holtiton vedenkäyttö.

Kammoan sairaaloita ja leikkauksia, mutta arvostan kirurgien taitoja ja teknologian saavutuksia lääketietieteessä. Aiemmin syksyllä Prisman Kyllä lääkäri tietää -sarjassa niistä uusimpiin kävi tutustumassa englantilainen kirurgi Gabriel Weston. Hän pääsi todistamaan, miten onnettomuuksissa loukkaantuneet olivat saaneet teknologiasta uutta toivoa: Alaraajoistaan halvaantunut pystyi makuulla ollessaan itse jo nostamaan jalkojaan ja odotti toiveikkaana tieteen seuraavaa siirtoa. Toiselle potilaalle rakennettiin uusi henkitorvi tukirakenteen ja kantasolujen avulla, minkä jälkeen seitsemän vuotta hyvin pahoista puhevaikeuksista kärsinyt mies pystyi puhumaan normaalisti.*

Hurjin oli leikkaus, joka tehtiin iäkkäälle, hengitysvaikeuksien uuvuttamalle miehelle. Potilaan veri kierrätettiin useaan kertaan kehon ulkopuolelle ja hänen aivonsa jäädytettiin, jotta tukoskohdan verisuoniin kerääntynyt töhnä saatiin poistettua.

○ ○ ○

Paraskaan teknologia ei välttämättä auta silloin, jos sairautta ei todeta tarpeeksi ajoissa. Koirien tiedetään tarkan hajuaistinsa avulla löytäneen ihmisten syöpiä − missä viipyvät nyt siis esimerkiksi lääkäreiden syövänhaistajarobotit tai röntgenlasit? Entä helppokäyttöinen tunnistin joka kotiin?

Lähiomaisella kävi hyvin siinä mielessä, että tennispallon kokoinen löydös ei ollut tehnyt etäpesäkkeitä. Paljon olisi kuitenkin vältetty, jos pari vuotta kestäneet vatsavaivat olisi tutkittu jo vuosi sitten perusteellisesti. Jostain syystä juuri sitä ratkaisevaa tutkimusta ei tehty.

Sairaalassa omainen joutui jakamaan huoneen toisen, äänekkään ja huomionkipeän potilaan kanssa. Sitä hän joutui kestämään kaiken aikaa. Kävijälle riitti tunti.

Espooseen rakennetaan uutta sairaalaa, jonne tulee 270 yhden hengen potilashuonetta. Harmi, että ”Espoo-tarinan mukainen uuden sairaalan missio ja visio” keskittyy olemaan vain ”ikääntyneiden hoidon ja kuntoutuksen edelläkävijä Suomessa ja Euroopassa”. Laitoksen edustajan mukaan siirtyminen yhden hengen huoneisiin on yleinen suuntaus muualla maailmassa. Sen soisi yleistyvän myös Suomessa. 

Miksei sairaalaosastoja rakenneta samalla tavoin kuin asuntojakin? Potilas saisi itse valita, haluaako hän yhden vai useamman hengen huoneeseen, olla yksin vai seurassa ilman pakkoa suuntaan tai toiseen. Takavuosien Lumikit-näytelmässä oli peräti kahdeksan naisen ”joukko-osasto”. Vaikka näytelmä oli hyvä ja roolisuoritukset onnistuneita, mieleen jäi vain se jatkuva kielten kalkatus, tilan ahtaus ja oman rauhan puute. Mikä painajanen!


* Lisäys 14.9.2016. Olikin liian hyvää ollakseen totta. Tekohenkitorven kehittäjää Paolo Macchiarinia epäillään tiedevilpistä ja hoitovirheistä. 

http://www.hs.fi/tiede/a1456113360097 (Helsingin Sanomat 23.2.2016)

http://yle.fi/uutiset/karoliinisen_instituutin_skandaali_vienee_viran_kahdelta_nobel-komitean_jasenelta/9147376 (Yle 6.9.2016)