Ensin mieleen tulee kohtaus elokuvasta Tulivaunut. Siinä täysvalkoiseen urheiluasuun pukeutunut miesjoukko
juoksee rantahiekalla katse kohti kaukaista päämäärää. Matkaa siivittävästä musiikista voi
päätellä, että tämä päämäärä on jotain suurta ja ikimuistoista. Joukko harjoittelee
kesän 1924 Pariisin olympialaisiin.
Mieleenjuolahdus on kuitenkin kaukana näystä, jota osuin muutama
päivä sitten todistamaan. Kuulaan iltapäivän auringossa valkoinen lintuparvi
lensi niin lähellä järvenpintaa, että näytti aivan siltä kuin linnut todella olisivat
juosseet. Yhden parven jälkeen tuli kohta toinen, sitten yksinäinen liitäjä tai
pari, taas isompi joukko ja välillä muutama yksilö omassa rauhassaan. Taas ja taas. Silloin
tällöin retkueessa tuli pidempi tauko. Vain yksi pienehkö parvi lensi korkeammalla,
kaikki muut viistivät järvenselällä kuin samaa rataa pitkin.
Koko ohilento kesti noin kaksikymmentä minuuttia. Lintuja
täytyi olla useampi sata. Tällaiset muuttomatkat toistuvat tietenkin joka
vuosi, joten näky ei ollut varmasti harvinainen. Ainutlaatuinen se oli minulle.
Hyvää matkaa!
