Nyhtökansaa

Epämääräiset huijarit yrittävät näinä(kin) aikoina nyhtää rahaa hyväuskoisilta puhelimitse tai muilla keinoin. Toisinaan joku hupsu höynähtää ja menee lankaan.

Kotipuutarhoissa ja -kasvimailla eletään aikaa, joka luultavasti kuuluu ikävimpiin käsitöihin: nyhdetään rikkaruohoja, niin että arvokasvit pääsevät helpommin kasvamaan. Muut menetelmät, kuten rikkakasvien tukahduttaminen, maan muokkaaminen ja torjunta-aineiden käyttö, vaativat jo jotain enemmän – niihin eivät pelkät kädet riitä.

Julkisuudessa kasvukauttaan elävät myös perättömät puheet ja niiden levittäminen. Haluan uskoa, että poliisi ja neljäs valtiomahti pyrkivät nyhtämään totuuden esiin valheiden takaa.

Liian lyhyttä helmaakin pitää välillä nyhtää.

Sitten ruvettiin nyhtämään ruokaa. Ensin tuli nyhtöpossu, pitkään haudutettu, syötäessä suikaleina nyhdettävä sianliharuoka. Vuonna 2014 keksittiin nyhtökaura. Sarjayrittäjä Maija Itkosen esittämän idean toteutti elintarviketieteilijä Reetta Kivelä, joka sai tuotteesta Vuoden nuori tutkijayrittäjä -palkinnon seuraavan vuoden joulukuussa. 

Sittemmin alkoi ruokalistoille ja -ohjeisiin ilmaantua nyhtökanaa, nyhtöherneitä ja nyhtöpullaa. Niistähän saa jo täydellisen nyhtöaterian!

Mitä nyhdämmekään seuraavaksi?

SUVITUULIA TOIVOVILLE

Suomenkielisestä almanakasta voi poimia kymmenittäin etunimiä, jotka ovat myös yleisnimiä. Luonto on ollut antelias nimistönlähde. Myös henkisemmät arvot näkyvät monessa nimessä.

Nimiä voi jaotella monenlaisiin luokkiin. Seuraavat tuovat mieleen kesän tuoksuineen: Kaisla, Marja, Orvokki, Sara, Suvi, Vilja ja Vuokko. Kukat kukkivat toki muulloinkin. Syksyisempiin maisemiin vievät Hilla ja Kanerva. Selvästi talviseen ajankohtaan taas liittyvät Pyry ja Lyly. Keväästä kertovat Touko ja Pälvi.

Kaikkea muuta kuin arka ihminen voi harmikseen joutua kantamaan luonteenlaatua kuvaavaa nimeä Kaino. Tai sitten siitä riittää riemua ikäviin päiviin. Syntyyköhän paineita, jos on saanut nimekseen Jalo, Mainio, Oiva tai Uljas? Valio kuulostaa näitäkin vaativammalta.

Epävarmojen vanhempien poikalapsen nimeksi sopii luonnollisesti Kai. Vai pitäisikö sittenkin pelata Varman päälle?

Verbikin käy nimeksi, kun muoto on oikea. Jos nimenä on Anna, Ano, Helli, Silvo, Toivo ja Usko, nimeltä kutsuminen voi kuulostaa jopa käskyltä, pyynnöltä nyt ainakin.

Jotkut vanhat – moderniin korviin vanhahtavat – nimet kuvastavat juuri vanhemmiksi tulleiden sisimpiä ajatuksia lapsestaan. Tunteekohan jokainen Aarre, Armas, Lahja, Laina, Lempi ja Unelma itsensä erityisen rakastetuksi? Kaukokatseiset, ilmeisesti pitkää ikää lapselleen toivovat vanhemmat nimeävät hänet Ukoksi.

Yksilöä laajempi merkitys sisältyy nimiin Sisko, Veli ja Heimo. Näin ollen perherakenteen loogisuuden kannalta Sisko tai Veli ei oikein sovellu ainokaiseksi aiotulle. Ne tuntuvat aina vaativan jotakuta toista rinnalleen. Heimo kantaakin jo vähintään koko sukua harteillaan.

Sitten ovat sellaiset ylväät nimet kuin Onni, Rauha, Sisu, Tarmo, Valo sekä jo mainitut Toivo ja Usko. Ihmisen peruspilarit. Niistä huokuu myönteinen elämänasenne, jota kuvastavat esimerkiksi tutut sanonnat Toivossa on hyvä elää ja pahimmastakin paikasta monesti löydetty Onni onnettomuudessa.

Etunimiä miettiessä voi kokeilla monenlaisia merkityksellisiä yhdistelmiä, kuten Aava Meri, Meri-Ilma, Lauha Tuuli, Jalo Aatos, Kaino Unelma, Uljas Taisto. Kannattaa miettiä sitäkin, millaiseen sukunimeen tällaisen etunimen yhdistää, jotta sen hienous säilyisi.

Erisnimiä käytetään myös yleisnimen tapaan yhdyssanan tai fraasin osana. Naisten nimistä jotkut tuntuvat olevan suositumpia kuin toiset: leppäkerttu ja siskonsa -pirkko, parkkipirkko ja virkasisarensa lappuliisa sekä ahkeraliisa (koristekasvi), heinäsirkka ja sirkkalehti. Muita ovat vaikkapa ansakuoppa, kastehelmi, keltasirkku, pilvipouta, virvatuli. Miesten nimiä esiintyy esimerkiksi sanoissa helppoheikki, itkuiikka, sanaseppo, sisupussi, tammenterho ja visakoivu.

Joskus yhdyssana voi palautua yleisnimestä erisnimeksi. Innokas kortinpelaaja saattaa osallistua samalla innolla myös lastenhoitoon, jos sylissä kortteja sekoittaa Pasi-Anssi (tai Pasianssi). Ilta-Satua (tai Iltasatua) nukuttaessa voi lukea vaikka tarinaa Helinä-keijusta.

Fraaseihin ovat päässeet – tai joutuneet – yleisimmät suomalaiset nimet. Maijalla saattaa olla matti kukkarossa. Pätkäkään ei ole pekkaa pahempi.

Kurjasti on sen sijaan käynyt Joukolle: sanotaanhan, että Joukossa tyhmyys tiivistyy. Samanlainen leima on lyöty Urpoon, hölmöä merkitsevänä yleisnimenä sillä on paikka jopa Kielitoimiston sanakirjassa.

Jokaisen ihmisen etunimi on paljon tärkeämpi sukunimeä, kunnes hänestä tulee kuuluisa. Albert Camus



Nimilaki lyhyesti