”Lasten johtopäätökset eivät perustu puutteellisiin
ajatuskulkuihin vaan rakentaviin pyrkimyksiin koota mahdottomia palapelejä
näkyvästä todellisuudesta, verhotuista piilomerkityksistä ja vaietuista
lauluista.”
Näin oivallisesti kuvaili lasten tapaa hahmottaa maailmaa Mark Levengood lehtiartikkelissa vuonna 2002, jolloin
ilmestyi hänen ja Unni Lindellin
teos Vanhat tädit eivät muni.
Tässä jatkuvan informaatiotulvan ajassa kuvaus pätee kyllä yli
ikärajojen: jokainen meistä pyrkii kokoamaan mahdottomia palapelejä näkyvästä
todellisuudesta ja verhotuista piilomerkityksistä. Ovatko pyrkimykset aina niin
rakentavia, se onkin jo toinen asia.
Vanhat tädit eivät
muni piti ilmestymisvuonnaan ykkössijaa Ruotsin myydyimpien kirjojen listalla peräti kahdeksan kuukautta. Melkoinen saavutus.
Lindellin myöhemmässä, niin ikään lasten yhteishaastatteluihin
perustuvassa kirjassa Krokotiilit eivät
puhu suomea (2007) 7-vuotias Roseanna
on hahmottanut oman äidinpuoleisen sukunsa historiaa seuraavasti: Äidin mummo, siis isoisoäiti, eli
dinosaurusten ja filosofien aikana. Minun mummo on vähän nuorempi, mutta ei
sekään ollut nähnyt banaania ennen kuin 23-vuotiaana!
Veralle, ikää 8
vuotta, sana esi-isä ei niinkään merkitse periytyvää sukulinjaa vaan isien
joukkoa, jota eläminen uusperheissä kasvattaa: Esi-isiä on silloin, kun äiti on ollut naimisissa monta kertaa.
Haakonilla, 6,
kuulostaa asiat olevan hyvin kotona: Perheessä
voi sanoa ihan niin kuin tarkoittaa, ei tarvitse pelätä, että joku toinen olisi
samaa mieltä. Aivan kuin jatkoksi edelliseen Herman, 7, ymmärtää, että yhdessä tietyssä ympäristössä sama peli
ei vetele: Lasten täytyy ryhdistäytyä
kaupoissa. Se on ainoa paikka, missä täytyy käyttäytyä täysin normaalisti.
Työllisyyspolitiikkaan on puolestaan tutustunut 6-vuotias Adriane isovanhemman jouduttua
työttömäksi: Vaari menetti työn, kun ne
pani sen irti siellä työpaikalla. Nyt se on kuitenkin uudelleenkalustautunut
kirvesmieheksi.
Ole Andreasin, 6,
käsitys sisäisistä arvoista saa pohtimaan, välittääkö se kuvaa sellaisen kodin näkyvästä
todellisuudesta, jossa korostuvat erityisesti aineelliset arvot. Se tarkoittaa vaikka sitä, että on sattunut
pahaksi onnekseen nielaisemaan kymmenkruunusen.
Yhdenlaista palapeliä on mielessään koonnut Thea, 8: Minun äiti vastustaa turkkeja, ja siksi se pitää eniten eläimistä,
jotka on tehty synteettisistä turkeista. Myös 7-vuotiaan Kennethin päätelmä ilahduttaa varmaan
jokaista eläinaktivistia: Vapaasti
kulkevat kanat on itse asiassa terveempiä kuin kiinni sidotut.
Lindellin kirjassa esiintyneet lapset ovat nyttemmin
parikymppisiä. On ymmärrettävää, jos 8-vuotias ei tiedä, mitä tarkoittaa
esi-isä. Hämmentävältä sen sijaan tuntui äskettäin kuulla, ettei nykynuori
tiennyt, mikä on tavaratalo. Ilmeisesti se kertoo jotain oleellista
elinympäristön muutoksesta: lapset ja nuoret ovat kasvaneet markettien ja
kauppakeskusten helmoissa.
