Jälleen ajatus yhden uuden sodan mahdollisuudesta on
heitetty ilmaan.
Maaliskuussa 2003 Yhdysvallat oli ryhtymässä sotaan, jonka perusteet osoittautuivat myöhemmin heppoisiksi ja suorastaan vääriksi. Silloin kohteena oli Irak, nyt kirjaimen erolla Iran.
Edellisen kerran taivaalta oli isketty Yhdysvaltojen maaperälle, tällä kertaa liittolaismaa Saudi-Arabiaan. Liekkimereksi muuttuneet öljyntuotantolaitokset eivät herätä tavallisissa kansalaisissa läheskään samanlaisia tunteita kuin syyskuun 2001 tapahtumat, jotka myöhemmin johtivat Irakin sotaan.
Tuolloin Yhdysvalloissa isänmaallisuus nousi huippuunsa, niin myös lippu joka kodin salkoon. Luultavasti useimmat amerikkalaiset olivat sitä mieltä, että tuhansien ihmishenkien menetys vaati kostoa, sotaa. Kaikkien mielestä se ei kuitenkaan ollut oikea ratkaisu.
Suosittu teksasilainen kantriyhtye Dixie Chicks esiintyi Lontoossa maaliskuussa 2003 juuri ennen hyökkäystä Irakiin. Muutamasta lauseesta syntyi kohu, jonka raakuutta ja vihamielisyyttä ei voi edes kuvitella, jos nykyisenlaiset viestimisen ”avopalvelut” olisivat jo olleet käytössä. Twitter otettiin käyttöön vuonna 2006 ja Facebook 2004.
Dixie Chicksin laulusolisti Natalie Maines aloitti konsertin ilmoittamalla, että yhtyeen jäsenet eivät kannata sotaa ja väkivaltaa. Varsinainen kohu taisi syntyä viittauksesta silloiseen presidenttiin George W. Bushiin. ”Häpeämme sitä, että USA:n presidentti on kotoisin Teksasista.”
Dokumenttisarjassa Soundtracks: musiikki elää ajassa nähtiin, millaisen reaktion Mainesin kommentti nostatti ilmaisunvapaudestaan kuulussa Yhdysvalloissa. Kun Lontoossa hurrattiin, kotimaan televisiossa raivostuneet mieshenkilöt solvasivat yhtyettä estoitta. ”Typerä ämmä, joka ei tiedä, mistä puhuu.” ”Nämä ääliöt ovat typerimpiä bimboja, joita olen nähnyt.”
Presidentin tiedottaja ei kuitenkaan osoittanut sanojaan näille solvaajille vaan Dixie Chicksin jäsenille kehottaessaan heitä ”varomaan puheitaan”.
Dokumentissa todetaan, että Irakin sodan aiheuttama kansan kahtiajakautuminen sai miettimään, millainen politiikka turvaa Yhdysvallat kansana. Erittäin kiintoisa ajatus näinä aikoina.
Jos mainituista vuosien 2001–2003 tapahtumista on jälkeenpäin löydettävä jotain hyvää, se on helppoakin helpompaa: onneksi Valkoisessa talossa ei istunut nykyinen, New Yorkissa syntynyt presidentti eikä Twitteriä ollut olemassa.
Maaliskuussa 2003 Yhdysvallat oli ryhtymässä sotaan, jonka perusteet osoittautuivat myöhemmin heppoisiksi ja suorastaan vääriksi. Silloin kohteena oli Irak, nyt kirjaimen erolla Iran.
Edellisen kerran taivaalta oli isketty Yhdysvaltojen maaperälle, tällä kertaa liittolaismaa Saudi-Arabiaan. Liekkimereksi muuttuneet öljyntuotantolaitokset eivät herätä tavallisissa kansalaisissa läheskään samanlaisia tunteita kuin syyskuun 2001 tapahtumat, jotka myöhemmin johtivat Irakin sotaan.
Tuolloin Yhdysvalloissa isänmaallisuus nousi huippuunsa, niin myös lippu joka kodin salkoon. Luultavasti useimmat amerikkalaiset olivat sitä mieltä, että tuhansien ihmishenkien menetys vaati kostoa, sotaa. Kaikkien mielestä se ei kuitenkaan ollut oikea ratkaisu.
Suosittu teksasilainen kantriyhtye Dixie Chicks esiintyi Lontoossa maaliskuussa 2003 juuri ennen hyökkäystä Irakiin. Muutamasta lauseesta syntyi kohu, jonka raakuutta ja vihamielisyyttä ei voi edes kuvitella, jos nykyisenlaiset viestimisen ”avopalvelut” olisivat jo olleet käytössä. Twitter otettiin käyttöön vuonna 2006 ja Facebook 2004.
Dixie Chicksin laulusolisti Natalie Maines aloitti konsertin ilmoittamalla, että yhtyeen jäsenet eivät kannata sotaa ja väkivaltaa. Varsinainen kohu taisi syntyä viittauksesta silloiseen presidenttiin George W. Bushiin. ”Häpeämme sitä, että USA:n presidentti on kotoisin Teksasista.”
Dokumenttisarjassa Soundtracks: musiikki elää ajassa nähtiin, millaisen reaktion Mainesin kommentti nostatti ilmaisunvapaudestaan kuulussa Yhdysvalloissa. Kun Lontoossa hurrattiin, kotimaan televisiossa raivostuneet mieshenkilöt solvasivat yhtyettä estoitta. ”Typerä ämmä, joka ei tiedä, mistä puhuu.” ”Nämä ääliöt ovat typerimpiä bimboja, joita olen nähnyt.”
Presidentin tiedottaja ei kuitenkaan osoittanut sanojaan näille solvaajille vaan Dixie Chicksin jäsenille kehottaessaan heitä ”varomaan puheitaan”.
Dokumentissa todetaan, että Irakin sodan aiheuttama kansan kahtiajakautuminen sai miettimään, millainen politiikka turvaa Yhdysvallat kansana. Erittäin kiintoisa ajatus näinä aikoina.
Jos mainituista vuosien 2001–2003 tapahtumista on jälkeenpäin löydettävä jotain hyvää, se on helppoakin helpompaa: onneksi Valkoisessa talossa ei istunut nykyinen, New Yorkissa syntynyt presidentti eikä Twitteriä ollut olemassa.
