Naisilta vei
vuosikymmeniä sanoa julkisesti, että nyt riittää. Kun se parisen vuotta sitten tapahtui, yhä useamman rohkeus astua esiin kasvoi. Voimallinen aalto vyöryi
yli maapallon, ja asiat alkoivat muuttua.
Kaikki ei
ehkä mennyt toivottuun suuntaan. Ne, jotka aiemmin käyttivät valtaansa
erityisesti naisiin, tietävät, että kiinnijäämisen riski on nyt huomattavasti
kasvanut. Enää he eivät voi luottaa siihen, että heidän vallankäyttönsä kohde
ei uskalla tuoda julki kokemaansa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.
Onko naisten
voimautuminen voinut johtaa siihen, että tekijät kylmän laskelmoidusti
muuttavat käyttäytymistään ottamalla kohteiksi yhä enemmän niitä, joiden
vaitioloon he vielä pystyvät varmasti uhkailemalla vaikuttamaan? He kyllä
tietävät, miten helppo kohde lapset ja nuoret ovat, varsinkin internetissä.
Monen maan kaduilla elävät lapset ovat vielä suojattomampia saalistajien
houkutuksille.
Lapsille on yleensä
viimeistään kouluikäisenä opetettu, että toisista ei pidä kannella. Hyväksikäyttäjä
osaa kääntää opetuksen omaksi hyödykseen ja selittää tekonsa kahdenkeskiseksi
salaisuudeksi. Tarvittaessa hän käyttää tehokeinona pelottelua ja uhkailua. Puolustuskyvyttömän
uhrin suu on kuin sementillä suljettu. Onko toivoakaan siitä, että joskus syntyisi
lasten ja nuorten Me too?
Uhreiksi
joutuneita Satu Marttilan runo ei valitettavasti
taida enää tavoittaa, mutta onnea matkaan kaikki silti tarvitsevat.
Onnellista
matkaa sinulle,
pieni,
jolla on
laukussa aapinen
ja
rypistynyt kiiltokuvaenkeli.
Onnellista
matkaa sinulle, poikani,
joka nyt
mietit sitä eilistä matsia
ja saapastat
kuralammikosta toiseen
rokki
kantapäilläsi.
Onnellista
matkaa sinulle,
musta kissa,
joka ylität
tien.
