Skavlan-haastatteluohjelmassa kanadalainen psykologi Jordan B. Peterson kertoi näkemyksiään
sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja siitä, millainen on ”kunnon” ihminen. Noin
kymmenminuuttisen keskustelun perusteella Peterson vaikuttaa halki, poikki ja
pinoon -tyypiltä, joka ei sanoilla silittele.
Suomessa ja Pohjoismaissa yleensä ei
pure(skele)matta niellä hänen käsitystään, että (ohjelmassa käytetyin termein) mahdollisuuksien tasa-arvo on
kannatettavaa ja järkevää, lopputuloksen
tasa-arvo taas huono asia, suorastaan mahdoton.
Peterson ei antanut väitteensä tueksi
konkreettisia esimerkkejä. Lisäksi hän mainitsi monien, jo aiempien tutkimusten
osoittaneen, että mitä tasa-arvoisempi valtio, sitä suuremmat
persoonallisuuserot naisten ja miesten välillä. Tällaiseen tulokseen on hänen
mukaansa päädytty useissa eri maissa tehtyjen valinta- ja
persoonallisuustestien perusteella, ja aiheesta on kirjoitettu myös Science-lehdessä. Kiinnostavaa olisi
ollut saada myös tästä jokin asiaa valaiseva esimerkki.
Kun siis puhutaan tasa-arvoon
pohjautuvista persoonallisuuseroista, leikitäänkö siinä sanoilla ja sävyeroilla?
Onhan tunnettua, että jos mies on jämäkkä johtaja, samantyyppistä naista
pidetäänkin usein kaulinta heiluttavana ämmänä. Jos mies on määrätietoisesti
eteenpäin pyrkivä, vastaavasti nainen on nähty sukupuoltaan hyväksi käyttävänä
kiipijänä. Jos mies on tarmokas, nainen yrittää liikaa.
Esimerkkejä varmaan riittää.
