Sukulainen kävi teatterissa. Kesken kaiken – vai sopivasti väliajalla – pärähti soimaan palohälytin. Jotenkin
hälytys arvattiin harjoitukseksi, koskapa ihmisillä ei tuntunut olevan kiirettä
ulospääsyssä.
Joku olikin todennut, että nopeammin lähdetään silloin, kun
näytös on päättynyt tai vasta päättymässä. Näinhän usein tapahtuu, oli
tilaisuus mikä tahansa. Kaikki eivät välitä kuunnella esiintyjän kiitoksia tai
katsoa elokuvan lopputekstejä. Pois on päästävä mitä kiireimmin, vaikka itse
tapahtumaa olisikin jaksanut odottaa kuukausikaupalla.
En tiedä, kerrotaanko yleisökohteiden palohälytysharjoituksista
joskus ennakkoon vai yritetäänkö ne pitää joka kerta yllätyksenä. Jos ihmiset ottavat hälytyksen aina vain leikkinä, tositilanteessa ei välttämättä osatakaan reagoida
tarpeeksi nopeasti.
Harjoituksessa saadaan tietoa hälyttimien toimintakunnosta
mutta melko vähän siitä, miten erilaiset yleisötilat toimivat paniikin synnyttämässä
kaaoksessa, kun ihmiset ryntäilevät suin päin etsiessään pelastautumistietä. Aika
harva kykenee pysymään kylmäpäisenä savusumussa liekkien jo loimottaessa
ympärillä.
